Ajatus-jäsen, Kirjaudu sisään

Jatkonovelli

Tämä jatkonovelli on päätetty.

Lumi Pallo

Nauroin ja pakkasin lunta lapasieni välissä. Heitin lumipallon suoraan hänen sydämmensä kohdalle, hän nauroi, ja kaatui selälleen. Hän rakasti talvea ja lunta niin kuin minäkin. Pitkän aikaa hän vain makasi paikallaan liikkumatta. Pikku hiljaa aloin huolestua ja hiivin lähemmäs katsomaan, oliko hän kunnossa. "Ootsä hengissä?" kysyin varovasti. Ei vastausta. "Hei, ootsä hengissä?" kysyin uudestaan ja kyykistyin hänen päänsä viereen. Nousin ylös ja potkaisin häntä kylkeen. Ei reaktiota. Ainoa ajatus päässäni oli: "Piilota ruumis." Juuri kun sähköimpulssit olivat sääneet sähköistettyä päähäni ajatuksen ruumiin piillottamisesta, hän kaappasi minut syliinsä. Hihittäen hän sekoitti pitkiin vaaleisiin hiuksiini lunta ja posket punaisina minäkin viimein hymyilin. Katsoin syvälle hänen jäänsinisiin silmiinsä ja rakastin häntä yhä enemmän. Siinä penkassa maatessaan hän toisti yhtä mittaa: "Oli hyvä että tein sen eilen, oli hyvä että tein sen eilen, oli hyvä että ein sen eilen." Lumen sekaisia suudelmia täynnä rakkautta. Sekoitin ruskeat hiuksensa ja kuiskasin korvaansa, Rakas. Joulu oli tulossa. Ja lapsi. Hänen silmänsä pyöristyivät. "L-l-apsi?" hän kysyi järkyttyneenä. Nyökkäsin ja taputin vatsaani. Raskaus oli vielä niin aluillaan, ettei sitä voinut päällepäin nähdä. Hän nielaisi hermostuneena. "Se ei ole minun lapseni", hän sanoi korkealla, hysteerisellä äänellä. "En ole maannut muiden kanssa", sanoin ja käännyin keräämään lunta maasta. Kun käännyin jälleen ympäri heittääkseni sillä häntä, näin hänen juoksevan kauempana. Lujaa. "En tahdo isäksi!" hän kiljui.

"Jumaliste, takas sieltä", huusin ja juoksin hänen peräänsä. Hän saisi luvan huolehtia minusta ja lapsesta. Mokomakin retku.

Minä inhoan tuota retkua!

Rakkaus on hullua.

Sain sen kiinni. "Atte sä et voi tehä tätä mulle!" Mä huusin Aten korvaan. "Mä en halua isäks!Sitä paitsi me ollaan niin nuoria." Atte huusi. "Me ollaan 18v.Ei me olla nuoria!"Mä sanoin ja hymyilin. "Ei vai?" Atte sanoi ja katsoi muhun. "Aiiih.." Mä huusin kivusta.Vauva potki tosi kovaa!

No just joo... ensin oli että raskaus on niin aluillaan, ettei sitä huomaa, sitten oli jo vauva potkimassa... lukekaa edes nuo alut!

Ohjaaja huusi. Nousin tyytymättömänä Aten päältä. "Yrittäkää nyt saada tää kohtaus purkkiin, et päästään ees joskus kotia!" ohjaaja kilju. Aivan oikein. Me teimme saippuasarjaa telkariin.

"Oi Atte rakas tuletko miehekseni?"

"En oikein tiedä." Atte vastasi "Ole kiltti!".

Ohjaaja huusi taasen.

Jaanan ajatukset kuitenkin siirtyivät hetkessä muihin juttuihin, sillä hänen ovikellonsa soi, siellä seisoi tv-lupatarkastaja joka tuli kysymään tv-lupaa. jaana piilotti miehen samaan kaappiin missä televisiokin oli. Jaana ei enää halunnut yhtään mitään, joten hän passitti miehen pihalle, meni sänkyynsä painaen päänsä tiukasti tyynyänsä vasten ja nukahti.

Lue muut jatkonovellit


Sivua muokattu 28.12.2004