Ajatus-jäsen, Kirjaudu sisään

Jatkonovelli

Jatkonovelli on kesken.

Jano

Kirjoituskoneen kalkatus kaikui huoneistossa. Sormet kulkivat turhautuneina pitkin kirjaisimia. Teksti paperilla oli merkityksetöntä. Silti yhä kirjoitan, ja kirjoitan, mutta ajatukset pyörivät muualla. Nousen ylös ja kierrän huoneen ympäri, katson ikkunasta maisemaa näkemättä kuitenkaan yhtään mitään. Nostan lasin huulilleni ja istuudun uudelleen. Jatkan kirjoittamista, mutta mitään en ymmärrä mitä olen kirjoittanut. Ajatukseni pyörivät muualla edelleen... eräässä jota en voi unohtaa, jota vain janoan. Nostan savukkeen huulilleni ja menen ikkunan eteen seisomaan. Savu kirvelee silmiäni. Eräänä harvinaisen punertavana kesäiltana olin eksynyt yksin terasille, vaikka en sitä itse silloin myöntänytkään, seuranhakuun. Melko tyydyttävä parisuhteeni oli ehtinyt siirtyä jo pari vuotta aikaisemmin niiden muiden liian aikaisin päättyneiden rinnalle muistojeni pölyisille hyllyille. Olin saanut tarpeekseni lihaisista mielikuvistani, jotka yksin sängyllä maatessa usein eksyivät mieleeni. Sellainen vain turhauttaa. Ne yksinäiset kaksi vuotta ammensin fantasioistani pöytälaatikkorunoutta, jota lukiessa poskia vain kuumottaa ja tekee mieli varmistaa, että pöytälaatikon avain ei jää näkyvälle paikalle. En ollut kapakassa kuitenkaan seksiviettiäni ty ydyttääkseni. Tahdoin ainoastaan tavata uuden ihmisen. Ihmisen, jolle voisin edes yhden illan olla pelkät parhaat puoleni esillä. Katsoa silmiin paljastamatta silti mitään. Ryystää loputtomasti kaljaa ja viinaa. Pystyen silti hillitsemään itsensä sanomasta mitään liian henkilökohtaista. Se on riskialtista tasapainottelua hyväksytyksi tulemisen ja hylätyksi tulemisen tunteilla, eikä sillä koskaan saavuta sitä, mitä todella haluaa. Joka tapauksessa elämästäni puuttuu jotain. Luulen sen olevan rakkautta jos sitä nyt edes ymmärrän. Tänä iltana kävelin ulos ovestani, mielessäni polttava toive löytää jotain mitä rakkaudeksi voisin kutsua. Tai ehkä se oli vain tekosyy seksuaalisen himon ja tarpeen tyydyttämiseksi. Selitin itselleni, nyt löydän rakkauden. Neitoon punatukkaiseen illalla tutustuin, mutta ainoa mitä tunsin oli alaston ja rietas halu. Halusin heittää tytön sängylle ja olla kuin kiimainen härkä. Ajatus todellisesta rakkaudesta on liian painava ja suuri, en uskalla siihen tarttua. Jossakin vaiheessa ilta pulloon tartuin, punatukkainen neito kotiini tuli. Tulin hänen sisälleen, mutta sydäntäni en uskaltanut avata. Aamulla kaikki oli taas kuten aiemminkin, kirjoitin jälleen yksin lihan h

Kirjaudu sisään, jatkaaksesi novellia

Lue muut jatkonovellit


Sivua muokattu 1.11.2011