Ajatus-jäsen, Kirjaudu sisään

Jatkonovelli

Tämä jatkonovelli on päätetty.

Talvi

Se alkoi taas. Pimeys, taivas ja likainen lumi. Kiertokulkua. Ilma tuntuu puhtaammalta kun astun ulos, mutta silti niin kirpeän kylmältä. Taivallan lumisohjossa, harmaassa, likaisessa lumessa. Kylmyys saavuttaa minun ajatukseni ja alan vapista. Onneksi olen pian perillä ja saan verenkiertoni toimimaan, ihan niinkuin ennen. Talo häämöttää horisontissa, lumipyryn takana...

En ole käynyt pitkään aikaan niin kaukana kotoa. Olen nukkunut koko syksyn unien vuosisatoja, matkannut vain omilla rajoillani.. mutta nyt lähdin kävelemään... tullakseni perille, ollakseni perillä. ja siinä edessäni talo, jonne ei koskaan saanut mennä... silloin... mutta nyt, kun kaikki ne jotka tiesivät tapahtuneesta oli haudattu Koskisten hautausmaalle.

Jäätynyt oli helvetti ja hautausmaalla juhlittiin kirkollis viinillä. Kuseskelin haudoille hiljaisille, viiniä kuoleille sanoi pappi kun joi viimeisen viinipullon. Pappi saneli ja manasi aina helvetistä, se sanoi että helvetti on kuuma ja taivaassa on kylmä. Kuoleet toivat kirkollis viiniä ja pappi pääsi kertomaan että taivaassa on talvi. Taloja ja tosiaan sammui pappi raamatun eteen, kävelin pois hautausmaalta josta...

olin postunut usein kyynel silmäkulmassa. Vapisin, kun ajattelin ikuinta pimeyttä ja toivottomuutta tämän kaiken edessä... mutta toisaalta olihan minulla tekeillä aikakone, naapurin aleksin kanssa. Kohta pääsisimme matkaamaan takaisin keskiaikaan, josta olimma lähtöisin... niin ainakin uskoimme... myös haikaran harri, joka asui lähellä oli liittynyt salaseuraamme ja näin ollen meitä oli koossa jo kolme.

pahaksi onneksi; Harri ei hallinnut ensiapua ja kun se kone räjähti ja aleksi lensi vasten seinää, ja siltä meni taju ja se olis ehkä tarvinnut ensiapua... niin... Harri vain nieleskeli ja pyysi anteeksi Jumalalta. MInä en voinut auttaa koska minä, olen hengityskoneessa ja kaikki mun liikkuminen kävellen on pelkkää potaskaa, koska mä liikun sähköisellä pyörätuolilla ja siksi mä oon niin paljon kotona kun se vitun happisäiliö on niin arvaamaton, mikä lie sekunda paska.

Talvi. sanoi isoäiti aina. on jumalan hengitystä sisäänpäin. niin kaunista. ja kun tulee kevät jumala hengäthtää ulos ja maailma palaa taas elävään tilaan. Isoäiti kuoli kun talvi oli kylmimmimmillään, joten luulenpa että jumala hengitti hänet sisäänsä ja hänestä tuli näin jumalan enkeli, kuten kaikista jotka kuolevat talvella. Ne jotka kuolevat lämpimällä säällä joutuvat ties mihin, piru tietää... niin kuolema tuli mieleen tietysti siitä että aleksista tuli märkä pläsi seinään ja näin ollen voimme kuvitella että hän on enkeli tällä hetkellä.

talvi pyhä hetki anna lumesi sulaa pinnoilleni en tarvitse jääraappaa olen kyltymättömän pehmyt ja keveä ja ai niin, olen myös lämmin. Siis talvi väisty, että voin keväisen helmani nojata sinuun ja unohtaa joulun ja melkein jo, melkein unohdin pääsiäisen, melkein unohdin aleksin.

Talvi sinä se olet , niin juuri sinä . Lämpimäpi kuin ohikulkevan katse . Vai sinä edelleen talvi , vain sinä voit viilentää poltteen sisältäni . Minun mielestä hyvästi talvi .

Talvella on sottaista, kun loka roiskuu autoista ja maalla traktorin pyöristä. Lehmät ei pellolla ammu, koska ne on navetassa ja kkesällä vasta vapaaksi pääsee. Talvi talvi hypin sun hangillasi hartaasti ja innoissani heitän lumipallon naapurin ikkunaan.

talvi. talvi. pimeää. ei aurinkoa näy.

Astun sisään taloon. Ovi oli auki. Kukaan ei käy täällä. Talo on tyhjä,mutta kaikki on juuri niinkuin ennenkin. Mitään ei ole rikottu,kaikki on paikallaan. Sisällä on lämmin kuin joku olisi sitä vasta lämmittänyt.

talvi kun lumi narskuu kengän alla. kukaan sitä ei voi halita se tulee ja menee niin kuin haluaa. ja minä en ole talvi ihminen. haaveilen vain auringosta ja et pääsisin kauas pois. pois jonnekin kauniiseen paikkaan missä ei olisi kylmä eikä kauheaa kaaosta.

Mutta kyllähän se kesä kohta kumminkin tulee. Sitä paitsi pakkaseenkin tottuu. Huomasin sen kun kävin -30 asteen kylmyydessä lenkillä ja nyt on kelit lauhtuneet. Ei palella enää yhtään. Ja pahin kaaos on kuitenkin oman boltsin sisällä..

"I'm gonna avoid the cliche...I'm gonna die another day..." Voi ei, tajusin että Madonnan typerääkin typerämpi Bond-biisi soi päässäni. Minun täytyi päästä siitä eroon... Olin alkanut jo sekoilla sanoissanikin, kun eilen kerroin kaverilleni lempibändeistäni, sanoin kuuntelevani Apusekoitinta, ja mikä pahanta, kaikkien ruvettua nauramaan korjasin, että: "Ei,ei, kuuntelen siis Teholantaa"...

.....Ja jälleen huomaan että turha yritykseni kuvailla talven monipuolisuutta, käsittelemättä sitä sääilmiönä tai turhan yksinkertaisena, on epäonnistunut täydellisesti...

Niin se vain on, että minun täytyisi saada jotain muuta ajateltavaa, ajattelin ja lähdin kulkemaan kohti ostarin elokuvateatteria.

Lue muut jatkonovellit


Sivua muokattu 14.2.2003