Kuinka voit?

"Hauduujuuduu?" kyselevät vierustoverit toisiltaan englannintunnilla. "Fain, tänks", on vastattava tai opettaja tulee ja tyrkkää kouraan nuorten auttavan puhelimen numeron. Ongelmanuoret liian räikeissä vaatteissaan ovat ongelmiapursuavia salalokeroita. Niin ovat ihmiset opettajalle sanoneet, eikä hän tahdo yhdenkään nuoren kärsivän. Hän kärsi teininä niin kovin ruskean suihkumyssynsä vuoksi. " Oi niitä aikoja", ajattelee opettaja joka ikinen kerta kun upottaa harmaantuneen päänsä kirkkaanpunaiseen suihkumyssyynsä. Ikä tuo ylellisyyttä? – Pyhä itsenäisyys ja yksinäiset illat TV:n äärellä uusintoja silmät tihrussa tuijottaen. "Niin, olisihan minulla nuorena tyttönä poikia ollut, olisin vain ottanut!" kertoo opettaja ystävilleen. Hänen kasvonsa vääristyvät kun hymy vyöryy niille. Hän muistaa erään jos toisenkin illan elokuvissa kun hänen seuralaisensa käsi tavoitteli hameenhelmaa. " Oi niitä aikoja", ajattelee opettaja jälleen kun ristii kätensä peittonsa päälle painautuessaan yöpuulle. Nykyisin opettaja asuu yksin. "Minusta tulee sokerirasia Herralle", ajattelee opettaja iltarukouksensa jälkeen ja tuntee itsensä pyhäksi. Neljäkymmenvuotiaaksi saakka hän asui äitinsä kanssa. Äiti kuoli ja opettaja sai kaiken hänen maallisen omaisuutensa. Nyt on hyvä. On koti ja kissa joka kehrää kun sen niskaa kyhnyttää. " Kissan nimi on Killukka", opettaja kertoo lapsille jotka pääsiäisenä tulevat virpomaan ja ihailevat suurta lihavaa kissaa.

"Tuokaa pakkopaita osastolle kahdeksan. Rutanen on taas aika sekavassa mielentilassa ja löi itseään paistinpannulla polveen. Ja tuokaa myös paarit", komentaa ylihoitaja alempiaan puhelimen välityksellä. Valkoiset sandaalit läpsyvät vasten mielisairaalan – psykiatrisen osaston – vahattuja lattioita kun lauma hoitajattaria ryntää kohti osastoa kahdeksan. Paarit kolisevat ja kolina kimpoilee kaikuna käytävien tyhjiltä seiniltä. Jossakin huoneessa huudetaan:

"PUPU TUPUNA UHKAA MUA ASEELLA!" Se on varmasti juuri näin. "Niin, tämä on täällä aivan arkipäivää sitten", kertoo vanhempi hoitaja harjoittelijalle, jonka naama on kalvennut. "J-juu, minä ymmärrän" vastaa harjoittelija nyökäten lyhyesti ja pakottaen kasvoilleen nopean hymyn. "PANETTAA!" kaikuu huuto suljetulla osastolla kun hoitajalauma kirmaa läpi sen vihreiksi maalattujen käytävien. Hengästyneet hoitajattaret survaisevat Rutasen pakaraan piikin ja pumppaavat häneen rauhoittavaa. Pakkopaita puetaan hänen ylleen kokenein ottein ja lopulta Rutanen makaa paareihin kiinni köytettynä, hoitajattarien valvonnassa. Ylihoitaja tutkii harjoittelijan kanssa paistinpannua, jolla Rutanen löi itseään polveen. "Sääli, ihan hyvä teflonpannu tämäkin, nyt sitä ei enää voi käyttää", sanoo ylihoitaja ja tunnustelee valtavaa lommoa paistinpannussa.

Ada