Jukka ja parkkipaikka

 Mieleni parkkipaikoilla
pysäköidään aina väärin.

Mieleni parkkipaikoille sataa keltaista lunta,
valoa täynnä on asfaltti ja kuutamo istuu
kentän nurkalla polttamassa sätkää.

Keskellä parkkipaikkaa on yksinäinen auto.
Jukka Nieminen hylkäsi sen ja maailmansa.
haudattiin eilen
tienviereen kuin kuollut orava.

Mieleni parkkipaikalla ei pysäköintivalvoja käy.
Ei siellä kirjoiteta sakkolappua tuulilasiin.
Vain tuuli pyyhkii lasiin merkkinsä, 
joita köyhä mieleni tulkitsee,
lukee riimua silmät kyynelissä.

Oi enkeli: Oi Jukka Nieminen. Näitkö sinä niitä miehiä
jotka yöllä kantoivat parkkipaikalleni tuon 
punaisen, resuisen ja painavan sohvan?
Siinäkö ne istuivat ja joivat jaloviinaa kuin tulta?
Olitko sinä kekkereissä? Haukkasit makkaraa
kuutamon kanssa?

Jos sytyttäisin tuleen nuo muistot?
Polttaisin vanhan minin ja fiiatin.
Koristelisin bensiinillä ja tuikkaisin tuleen .
Palaisi aika ja roihuaisi menetetty päivä ja yö.

Kuules Jukka, jos sinut kerran on haudattu tienvierelle
kuin orava, miksi roikut täällä yhä polttelemassa muiden 
mieliin reikiä sätkälläsi ja rellestät kuutamon kanssa,
vaikka et edes tutustunut häneen eläessäsi.

Katsos Jukka, nyt minä poltan sohvasi, jonka bodarikaverisi kantoivat salaa mieleeni. Noin, miltäs nyt tuntuu?

Avaruus on tämä parkkipaikka ja tähtien sota.
Maailmojen alainen vaellus. Tällä pallolla.

Mieleni hiipuu ja sinä hiiviskelet parkkipaikkani rajoilla vaanimassa untani.

Jukka. Jukka! Aiotko taas kantaa sohvia ja
vanhoja sanomalehtiä, istua juomassa jaloviinaa kuin tulta
ja haukata makkaraa kun bodarikuoro laulaa
vanhaa virttä, jota tuskin enää muistat, 
mummosi kuoltua sitä ei enää ole laulettu, edes kirkossa.

Eikä tämä ole sinun kirkkosi, vaan minun.
Kun sinua haudattiin satoi juuri sellaista lunta,
kuin halusin satavan. Vetistä, harmaata ja se suli pois ennen kuin kosketti kumpuasi.

Tuossakin tuulilasissa on merkki.
Tuuli piirsi sen siihen tänä aamuna.
Näin kuinka tuuli juoksenteli ympäriinsä ja liukasteli
jäähileisellä asfaltilla, kömpi pystyyn ja tuohon,
tuohon se merkkinsä piirsi palaneella tulitikulla.

"Haista paska" siinä lukee. 
Vai sinäkö Jukkis sen siihen kirjoitit ärsyttääksesi.
Tuulen viesti oli varmaan syvällisempi.

Mutta minulla on oikeus laittaa juuret, jotka kasvavat asfaltin alla,  täyteen elämää…  ja HOPS! Mitäs nyt?
Metsään mentiin!!!!

Anu