Ulkona

Joinain kesäisinä päivinä kaikki muu paitsi aika liikkuu eteenpäin. Ne ovat niitä päiviä jolloin istuu kahvilla koska ei voi mennä ulos, katsoo näytelmän hahmoja ikäänkuin ne olisivat sopineet käsikirjoituksensa jo kauan ennen kuin asettuivat paikoilleen vuorosanat valmiina.

Aurinko paistaa mutta pilvet eivät liiku. Hiljaisuus on kosketeltavaa kun oma ajatus palautuu menneiden vuosien pauhuun ja niiden tapahtumiin. Kahvikuppia nostettaessa saattaa huomata unohtavansa mitä on tekemässä ja viikottainen rutiini katkeaa ja katoaa.

Lapset keinuvat pihalla. Joku kulkee rapun ovesta sisään ja joku palaa ulkoa sisään. Kaikessa tässä on sivullisena osallistujana, ja katsoo maailmaa joka on jättänyt oman itsen ulkopuolelle. Mikäli voisi itkeä ei olisi epäilystäkään siitä, tekisikö niin vai ei. Valinnanvapaus on vain viety niinkuin kaikkien muidenkin asioiden suhteen. Kahvi voisi olla terassilla olevaa kylmää huurteista tai ihan mitä tahansa sillä ulkopuolisuuden tunne lankeaa päälle kuin ilta-auringon kajastus.

Nämä ovat niitä päiviä jolloin ei voi olla enempää irti kaikesta mikä on olemassa.

Dasich


Sivua muokattu 2.9.2003