Maailma

Mikäs se sellainen maailma oikein on? Paikka jossa olemme ja asustelemme, mutta missä oikein toden totta elämmekään? Maa,,, Ilma,,, tottahan tuo, maata ja ilmaa tämä planeetta kaikille, mutta entäpä mitä muuta?

Jokaisellehan se on aivan oma juttunsa. Jokainen saa valita ajatteleeko/vihaako/syyttääkö/rakastaako(ym ym..) tätä maailmaa, vaiko ei. Useimmiten tämä "elämämme alusta" jää huomaamatta… Siis olemme ajattelettomia. Mieli on paljon mukana siinä millaisena näemme/koemme maailman.

Vääristynyt maailmankuva (lääkäreiden sun muiden käyttämä sana), onko se muka tosiaan "vääristynyt"? Miten kukaan voi analysoida toisen maailmankuvaa vääristyneeksi. Herää siis kysymys, mikä on oikea maailmankuva? Maailma on pohjautunut "totuuteen" ja se totuus on se minkä tiedämme olevan todellista (eli pystymme tuntemaan, näkemään ym ym) mutta kun emme totuutta voi tietää, vain luulla… Eli elämme kaikki vääristyneessä maailmassa. ETSIKÄÄMME TOTUUTTA, OLEMME KAIKKI TUOMITTUJA KUOLEMAAN! No ei suinkaan, tässä vaan tarkoitan että "maailma ei ole mustavalkoinen" (mikä klisee) ja että jokainen kokee maailman millaisena kokee, ja selviää taikka on selviämättä siitä…

Oma maailmani on aika rutiinipitoinen ja virkeä. Kaikkea mitä se ei ennen ollut. Saan olla ylpeä kaikkesta mitä olen saavuttanut. Peruskoulu paperit, luonnut uusia ihmissuhteita ja vanhojakin ylläpidän, ammattikoulu meneillään, katto päänpäällä, ruokaa… Vai onko tämä sittenkään ylpeydenaihe kun olen elänyt juuri tuossa vääristyneessä maailmassa ja siksi saavuttanut kaiken tämän? Mistä voin edes tietää elänkö nyt "oikein oikeassa maailmassa"? Aivan samahan se elääkö omassa turvallisessa maailmassaan vai "kovassa totuuksien maailmassa", taikka sekäettä. Saavutus saavutukselta kohti palkintoa… (ja mikäs se palkinto on… kaikkihan päättyy kuolemaan, luulisin. palkinto on siis lepo… elämän palkinto siis tarkemmin)

"Kaikki järjestyy koska asioilla on tapana järjestyä" Joo järjestyy, mutta ihan niinkuin itse (mielesi itse) järjestää sen.

Paloittelijatar