Viva la Vida - Eläköön Elämä!

Kirjoittajan kuva

Viime joulukuusta asti on elokuvateattereissa pyörinyt taiteellinen spektaakkeli Frida Kahlo nimisestä meksikolaisesta taiteilijasta. Hänen tarinansa on tunteita herättävä, kaunis ja värikäs, mutta samaan aikaan melankolinen ja dramaattinen.

Nuori Frida joutuu onnettomuuteen, jossa rautatanko lävistää hänen lantionsa. Kipujen tuoman tuskan musertama Frida alkaa maalaamaan ajatuksiaan, maailmaansa, niin kuin hän sen näkee. Hän pyytää tunnettua meksikolaista taiteilijaa, Diego Riveraa, antamaan arvostelunsa töistään. Diego yllättyy Fridan lahjakkuudesta, ja pian he ystävystyvät. Vaikka aluksi pari lupaakin pysyä vain ystävinä keskenään, he päätyvät saman peiton alle ja avioituvat. Diego tunnustaa jo ennen avioliittoa, ettei pysty olemaan uskollinen, mutta lupasi olla lojaali. Näiden kahden kommunistisen taiteilijan liitto on myrskyisä, mutta Fridan päiväkirja kuitenkin kertoo, kuinka suuri merkitys Diegolla oli hänen elämässään. 47-vuoden ikäisenä Frida kuolee jättäen jälkeensä vain varjon värikkäästä persoonastaan, jota vielä tänä päivänäkin ihaillaan.

Vaikka Fridan elämä oli tuskainen, ja hän joutui viettämään paljon aikaa sairaaloissa, hän osasi ajatella positiivisesti ja rakastaa elämää. Fridan taide käsitetään surrealistisena, mutta hän itse sanoi maalavansa vain oman todellisuutensa. Hänen maalauksensa kertovat meille kivuista ja tuskasta, mutta ovat myös rohkeita ja elämän myönteisiä.

Kun kävin katsomassa Frida-elokuvan, olin seuraavien päivien aikana aivan sen lumoissa, enkä juuri kyennyt ajattelemaan muuta. Menin oitis kirjastoon, ja lainasin kaiken Fridaan liittyvän kirjallisuuden, mikä vain oli saatavana. Fridan positiivisuus iski minuun kuin nuoli, ja minä suorastaan rakastuin häneen. Tunsin yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, vaikka en häntä voikaan tuntea. Frida opetti minulle paljon. Haluan seurata hänen esimerkkiään, ja rakastaa elämää vaikeuksista huolimatta.

Me olemme saaneet elämän lahjana, ja elämä itsessään on erittäin hieno kokemus. Ei kannatta jäädä nyhjöttämään nurkkaan, vaan nauttia tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta. Liian usein pidämme elämää itsestään selvänä, emmekä oikein osaa ottaa siitä kaikkea irti. Toisaalta myös pelkäämme sen negatiivisia puolia, emmekä ota turhia riskejä. Mutta silloin emme voi saadakaan siltä kovin paljoa takaisin. Kun koemme pettymyksiä, opimme myös paremmin arvostamaan ilon hetkiä.

Mielestäni on suuri taito oppia nauttimaan myös pettymyksistä, tuskasta ja surusta. Vaikka tuntuukin hullulta sanoa näin, se on totta. Erilaisien tunteiden kirjo on suuri, ja siitäkin kannattaa ottaa hyöty irti. Tunne voi olla tärkeä motivoija elämässämme. Tunteemme me voimme pukea sanoiksi, kuviksi ja musiikiksi. Tunteemme voivat synnyttää suuria asioita, joista muut ihmiset voivat ottaa oppia, ja joihin he voivat samaistua.

Fridan jälkeen osaan ehkä katsoa elämää taas vähän eri näkökulmasta. Toivoisin, että me emme lannistuisi suotta vaikeuksien keskellä, vaan oppisimme käyttämään niiden synnyttämiä tunteita myös hyväksemme. Se on terapeuttista, ja se värittää elämää kummasti. Tämän haluan sanoa teille vinkkinä, ystäväni. Kunnia elämälle!

Jenna Q


Sivua muokattu 7.10.2006