Vanha soturi

Vanha soturi
Viimeistä kertaa nousee miekka
vanhasta pronssihuotrastaan 
Tiimalasissa valuu hiekka, 
se iän painosta muistuttaa

Tuo suloinen kiihko nousee taas, 
vaan taistelu alkaa viimeinen 
Maataan soturi puolustaa; 
hän iäkäs, valkohiuksinen 

Niin monta on sotaa jo takana, 
käy voitto ja häviö käsikkäin 
Vielä kerran tahtoo hän astella 
kera joukkojensa eteenpäin 

Soihdut levittävät tuhoaan: 
kotikaupunki on tulessa 
Vaan suurin lieska loimuaa 
vanhan soturin sielussa 

Hän vielä epätoivoiseen, 
väsyneeseen hyökkäykseen 
miekkansa kohottaa
ja sillä kylvää kuolemaa 

Vihdoin aamu valkenee 
taistelukentän ylle 
Tuskan huuto hiljenee 
kuoleman syleilylle 

Rauhan ilme kasvoillaan 
hän nukkuu ikiunta 
eikä saa tietää milloinkaan: 
tuhoutui valtakunta

Darkstorm


Sivua muokattu 29.4.2004