Hehku

Ikä 15
Kuvaus Rakastan kirjoittamista ja lukemista. Ihan pienestä, ekalta luokalta asti, olen kirjoittanut tarinoita. Olen vähintään pieni poikkeus. En pidä siitä, että puhutaan samasta asiasta ja jaaritellaa, niin kuin muut tytöt, minusta asia pitää hoitua yksinkertaisesti. Siksi, etten juurikaan välitä tyttöjen jutuista, juuri siksi olen useasti sekaisin itsestäni. Jokainen on joskus kuullut pojan suusta \\"tytöt ovat niin monimutkaisia\\", menen siksi itsekkin sekaisin, en ymmärrä itseäni, enkä sitä, että miksen voi unohtaa jotain helposti. Olen ollut nyt kolme vuotta sekasorron keskellä. Kahden ensinmäisen vuoden aikana kaikki ystäväni olivatki yhtäkkiä pahimpia vihollisiani, ja ovat yhä. Kolmantena ensinmäinen rakkaus, joka ei rakastanut takaisin, sitten rakastikin, sitten taas ei. En välillä osaa erottaa oikeesti tapahtunutta mun omasta kuvitelmasta. Oon alkanu pelätä itteäni. En pelkää mitään muuta, kuin itteäni. Mä oon loistanu kirkkaimpana tähtenä muiden joukossa. Oon ollu muiden katseiden ihailemana. Mitä mä nyt oon? Mä oon kuin palanut tähti. Palanut loppuun ja lopettanut loistamisen. Pimentynyt tähti, jota kukaan ei enää huomaa, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Joillekkin olen uhka, osaan satuttaa. Olen se, joka näkee kaiken, jolta ei jää mikään huomaamatta, joka osaa viiltää juuri siihen ainoaan heikkouteen. Mutta vain niitä, jotka sen ansaitsevat. Itse tiedän miltä tuntuu kun sitä ei ansaitse. Ite tiiän miltä tuntuu olla se....joka palaa loppuun ja syttyy uudestaa polttavana.
Liittynyt Ajatukseen 28.05.2017