Keveys

Ymmärryksen kadotus kulkee liian korkeita portaita, 
jotta kykenisi saavuttamaan jotain jota palauttaa. 
Ei voi kuin vajota, syvyyden saadessa otteen pinnallisista askelista. 

Syyllisyyden tunkeutuessa läpi emotionaalisen mielen, 
purkautuu aistillisten harhakuvien läpäisemä maisema 
tyhjien hahmojen ylle.

Ajatella, jos lakkaisi vaan olemasta, niin kuin olis vaan. 

Huomaamattomuuden varjo painaa kasvot 
vasten jääkylmää seinämää, 
josta liueta hitaasti katukiveykseen 
ja ruokkia kaupunki uusilla ajatuksilla…   


 

Andrusé