Hevosleikki

Puuhun oli sidottu vaaleanpunainen hyppynaru ja lasten äänet kuuluivat kauempaa metsästä. Olin jäänyt suustani kiinni naapurin Vanhan Rouvan kanssa ja tytöt olivat sillä aikaa kadonneet näköpiiristäni. Toivoin hiljaa itsekseni, etteivät tytöt olleet menneet rantaan, koska kalliot ovat liukkaita. Aamulla oli satanut kovasti. Olin jo pelännyt, ettemme pääsisi tänään ollenkaan ulos. Onneksi sitten kolmen aikoihin aurinko oli tervehtinyt meitä kauniilla hymyllään. Olin ollut jo täysin pulassa, tytöillä oli tylsää ja he olivat alkaneet nahistella. Tytöt olivat tänään värittäneet kaikki värityskirjat, jotka olin ostanut eilen, ja tehneet kaiken muunkin, mitä olin heille keksinyt. Minulla ei ole kovin paljon leluja, koska ei ole omia lapsia. Ulkona tytöillä on onneksi tekemistä. He leikkivät hevosta, joka oli minunkin suosikkileikkini silloin joskus. Siitä tuntuu olevan jo niin kauheasti aikaa. Muistanko enää millaista on olla lapsi? Lähestyn rantaa, ja mitä lähemmäksi tulen, sitä nopeammin liikun. En näe tyttöjä.

Maija-tädillä oli uusia värityskirjoja. Niissä oli kissoja ja koiria. Yhdessä oli erilaisia prinsessoja. Meille tuli Mirkan kanssa riitaa, kumpi saa värittää Tuhkimon. Se oli kirjan kaunein kuva. Väritimme koko aamun, koska ulkona satoi. Maija-täti suuttui vähän, kun nahistelimme. Sanoi, että olkaa kunnolla, tai ei saada välipalaa. Välipalaksi oli keksejä. Sellaisia keksejä, joissa on suklaahippuja. Ne ovat minun ja Mirkan lempikeksejä. Ja Maija-tädillä on aina niitä. Se tietää, että pidämme niistä ja se haluaa olla kiltti meille. Sillä ei oikein käy muita vieraita kuin minä ja Mirka. Mutta me käydään usein, kun äiti on töissä. Eikä me päästä enää päiväkotiin. Se on vähän ikävää, kun päiväkodissa oli paljon kavereita. Tosin on Mirkankin kanssa kiva leikkiä. Ja äiti sanoi, että syksyllä pääsen kouluun. En ole ihan varma, haluanko kouluun. Se kuulostaa pelottavalta paikalta. Äiti ei kertonut mitä siellä tehdään.

Minulla on siniset kumisaappaat ja punaiset on Mirkan. Niissä lukee meidän nimetkin. Päiväkotia varten ne laitettiin. Mutta enää niillä ei tee mitään. Maija-täti käskee myös laittaa kurahousut, koska ulkona on kuitenkin vielä märkää ja äiti suuttuu, jos me kastumme ja vaatteet menee likaisiksi. Vaatteiden pesu on kuulemma kallista. Kaiken hoetaan olevan kallista nykyään. Päiväkotikin oli kuulemma kallista. "Kallis" on varmaan joku todella ikävä asia. Se estää kaiken kivan.

Minä pidän metsistä. Metsässä on puita ja käpyjä. Ja paljon kaikkea muutakin, mistä saa tehtyä majoja. Majojen tekeminen sisällä on tylsää, kun niitä ei saa piiloon. Äiti ei anna meidän nukkua koskaan ulkona majassa. Ei se kyllä anna sisälläkään. Se sanoo, että meillä on sängyt nukkumista varten. Sängyt ovat tylsiä. Mirka tykkää enemmän rannasta kuin metsästä. Minä en haluaisi mennä rantaan. En oikein pidä vedestä. Se on kylmää ja siellä kastuu. Mutta Mirkasta meidän pitää juosta aina rantaan, kun leikimme hevosia. Hevosten pitää kuulemma juoda. Mirka heittelee aina käpyjä järveen. Se on sen mielestä kivaa. Joskus se heittelee kiviäkin. Se kertoi kerran, että joku iso poika, jolla oli ollut jopa nahkatakki, oli heittänyt kiveä niin, että se oli hyppinyt veden päällä. Mirka sanoi, että sekin joskus osaa ja sen takia se harjoittelee nyt kovasti. Tänään kalliot ovat liukkaita. Kumisaappaat eivät oikein pidä polullakaan. Kaaduin jo ylämäessä. Onneksi Maija-täti ei huomannut. Se olisi huutanut ja käskenyt olemaan varovainen. Mutta ei hevonen voi juosta hitaasti, ei leikissä olisi enää mitään hauskaa. Mirka ehti rantaan ennen minua. Se hyppi kallioilla.

Vesi on kylmää ja pakottaa minut huutamaan. Mirka on veden alla. Yritän päästä lähemmäksi rantaa, mutta vajoan syvemmälle. Maija-tädin askeleet ja huuto kaikuu rantaan. Yritän saada ääntä, mutta suu on täynnä vettä. Auon sitä, että vesi menisi pois. Sitä tulee vain lisää. Yritän yhä päästä pois.

Ostin tarkoituksella sinisiä ruusuja, koska ne ovat minusta luonnottomuuden ruumiillistuma. Minun maljakoissa ei niitä koskaan tulla näkemään. Ne eivät ole minua. Mutta tähän epätodelliseen tilanteeseen epätodelliset kukat käyvät. Kukaan ei pidä tapahtumasta, miksi sitä pitäisi koristaa kauniilla kukilla? Ostaa hempeän vaaleanpunaisia ruusuja ja valkeita liljoja. Ja pukeutua mustaan, kuten oikeissa hautajaisissa. Minulle nämä eivät ole oikeat hautajaiset. Oikeissa hautajaisissa haudataan ihmisiä, joiden elämä on lopussa ja ihmiset teeskentelevät surunsa. Näissä hautajaisissa lasketaan lapset uuteen elämään, annetaan heille uusi. En halua uskoa, että he ovat poissa. Me vain leikimme, että he ovat. Huomenna, kun olemme surreet tarpeeksi, he antavat tytöt meille takaisin. Tytöt juoksevat nauraen ovesta sisään ja esittävät, etteivät tiedä tapahtuneesta mitään. Halaavat ja istuvat sitten lattialle leikkimään nukeillaan. Haluan kotiin nukkumaan, että tulee huominen.

Annis Angelica Koiranputki