Petos

Pettymyksen kyyneleet,
ne polttavat kasvojani,
ja korventavat mieltäni.
Miten Hän saattoi?
Miten Hän saattoi lopettaa 
kaiken sen kauneuden?
Eikö Hän ajattele?

Petos.

Petoksen luja ääni
kaikuu päässäni.
Se ei jätä rauhaan.
Kyynelten mukana
myös toivoni valuu pois.
Hän ei ymmärrä kipuani
eikä kärsimystäni.
Ei todella tainnut
ymmärtää,
Hänen merkitystään minulle.

Pelko repii sydämeni
palasiksi,
Suru tarttuu noihin
palasiin, ja
polttaa ne.
Lopulta Raivo potkii
tuhkakasankin pois.

Hän ei varmaan edes yritä.
Miksi yrittäisikään
pelkän mitättömyyden vuoksi?

Hän katoaa pois,
ulottumattomiin - 
 kuin sumu.
Jälkeen jää vain kylmyys,
joka jää jäytämään sydämeni murusia.
Hänen aiheuttamansa tuska
ei ikinä häviä.
Edes kyyneleeni eivät vie
pahaa oloa pois.

Petoksen tuoma tuska
kulkee aina mukanani.

Aina.

Kirjoitin tämän, kun tajusin parhaan ystäväni jättäneen minut ja valehdelleen päin naamaa. Tämän kirjoittaminen oli todella terapeuttista. Kaiken minkä silloin tunsin, purin paperille ja tässä on tulos.

Pimeyden ballerina