Peilikirkas jää

Syksyn alettua, ja auringon mentyä,
jää kahlittiin kristalliin.
Uhkarohkeasti astuin sen peilikirkkaalle jäälle
ja paperinohuelle pinnalle.

Ohut jää murtui kirkkaiksi säleiksi,
ja musta vesi kietoutui niin kylmänä ympärilleni.

Ylläni taivaan tuhannet tähdet valuivat helisten timanteiksi hankien.

Tiesin,
ettei mikään eikä kukaan minua pystyisi sulattamaan.

Mun eka runo, olin just täyttänyt 11 kun kirjotin tän.

Pikkuinen