Kuolisit niin alkaisit elää
Katselen tuskan kourissa värisevää hahmoa. Katulampun valo paljastaa äänettömän itkun ja silmät, jotka näkivät liikaa. Kuvat tästä maailmasta kummittelevat hänen mielessään. Sisustus on virheetön mutta huone on kylmä. Nainen nojaa seinään ja huokaa. Syytökset kaikuvat hänen sielussaan. Olen niin lähellä, että hän kuulisi hengitykseni, jos antaisin sen tapahtua.
Alan kertoa hänelle siitä, miten itkin, kun hän särkyi, ja mainitsen, kuinka olin hänen vierellään silloinkin kun hän teki väärin ja jäi yksin. Puheeni ei ole korvin kuultavaa. Totuutta etsivät sielut ymmärtävät sanani. He suorastaan janoavat niitä. Vuosia sitten tämä nainen etsi minua sieltä, minne minä en ollut tervetullut. Hän kävi rakennuksissa jotka rakennettiin minun nimissäni mutta jonne minua ei koskaan kutsuttu. Noissa paikoissa oli kyllä kauniita maalauksia minusta ja viisaita ihmisiä, mutta minua siellä ei tunnettu. Kun hän oli pieni, hänet jopa kastettiin minun nimeeni. Samana päivänä hän sai nimekseen Saara.
"Sinä et koskaan saanut katsoa rakastaviin silmiini. Sinä et koskaan käsittänyt haavojani." Puhuttelen häntä jälleen, ja jatkan:"Katso nyt. Käsitä nyt. Minä olen tässä." Saara ryntää hermostuneesti huoneesta. Kallis matto ruttaantuu parketilla hänen rynnätessään keittiöön. Hän yrittää paeta sanojani alkamalla tiskata. Allas täyttyy kuumasta vedestä. Lautasen hankaamisen tahdissa käy taistelu inhimillisen ylpeyden puolesta. Katson ikkunasta ulos.
Minä olen hyvä paimen. Rakastan jokaista sielua. Rakastan niitä, jotka olen nostanut loasta, ja niitä, jotka kulkevat kohti kuolemaa. Jälkimmäinen rakkaus tekee kipeää. Minä olen armahtaja. Minä kuolin ristillä, eikä mikään ole koskaan koskenut enempää. Armo on ilmaista. Se tulee voimaan niiden kohdalla, jotka tutustuvat minuun ja myöntävät minun kärsineen heidän rangaistuksensa. Oman elämäni antamisesta vaadin käyttööni heidän elämänsä. Tekemällä minun tahtoni he tavallaan kuolevat itselleen aivan kuten minäkin kuolin. Tämän jälkeen annan heille kaikkea, mitä he tarvitsevat. Teen niin, koska minun isänikin antoi minulle elämäni takaisin.
Saara lopettaa tiskaamisen. Hänen mieleensä nousseet Raamatun lauseet puhuvat hänelle minun pyhyydestäni. Olohuoneen kirjahyllystä löytyy Raamattu. Se avautuu Johanneksen evankeliumista. Saara purskahtaa itkuun. Nahkasohva narisee, ja Marimekko-tyyny kostuu kyyneliin. Olen aivan hänen vierellään. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon… "
On helpompaa puhua avatuille korville ja janoaville sieluille. "Armo on tarjolla." Kuiskaukseni on lähes korvin kuultava. "Usko minuun."