Tuho

Rankaisen itseäni,
yritän karkottaa
paholaisen,
joka on ottanut
minut pesäkseen.

Taltutanko sen ruoskalla,
vai kaadanko kuumaa vettä niskaani?
Oi Jeesus, Jumala,
auta minua!
Olen tuhoon tuomittu!

Rakastan itseäni
tällaisena,
mutta haluan sen pahan
pois
syntisestä ruumiistani.

Jään vajaaksi,
jos minua syödään
sydämestä ja itseni
tukahdutetaan pois
jonkun muun tieltä.

Voiko kukaan auttaa?
Minä pyydän, pyydän!
Mutta kukaan ei auta,
kuten ei auta
spitaalistakaan.

Olen kuin tarttuvat tauti,
itseni vihollinen
ja muitten,
jotka eivät halua
minua luokseen.

Kulkukoirana juoksen
pimeitä katuja,
juoksen pakoon
paholaista,
joka seuraa onnetonta.

Ravistelen itseäni,
olen kuin kapinen katti.
Joka ilta se haavansa
nuolee ja joka ilta se
aloittaa mouruamisen.

Sellainen minä olen,
harhaluuloinen, paha,
vaikken ole,
mutta muitten puheet saavat minut
kääntämään itseni itseäni vastaan.

Kesyttääkö kukaan minua?
Tai sisällä pyörivää paholaista?
Onko minun näin hyvä muka olla?
Vastatkaa, ihmiset!
Vastatkaa!

Vai kuvittelenko?
Kuvittelenko sen kaiken itsessäni,
jotta joku säälisi minua
ja minä myös.
Olenpa kurja..

Jäänkö vielä varjoihin?
Kuihtuisinko kuin ruusu
suuren puun alle,
saamatta tarpeeksi
valoa ja elämänhalua?

Minä olen kiitollinen siitä,
ettei minun tarvitse kärsiä enempää,
kuin omanitseni pelko,
omanitseni viha,
ja paholaisen vaino.

Mutta Jumala,
auta minut pois tästä
synnistä, kirouksesta,
sillä en ole tehnyt
mitään väärää.

Eikä elämäni ole lopussa,
vaikka itse olen.
Mutta tee niinkuin on parhaaksi,
sillä minä olen jo paha,
mutta voit poistaa sen minusta.

Jos kuulet minua vielä,
syntistä koiraa,
niin anna anteeksi nämä
vaativat pyyntöni,
olen vain pölyä jaloissasi.

Ja anna elämä
minulle anteeksi,
sillä kaikki on sinun,
mikä on minun.
Ja siksi sinun on myös pahani.

Syökää minut,
kissat ja koirat,
puhdistakaa minut ja viekää
viekää tämä paha pois
tästä hetkestä itseenne!

En uskalla olla
enää se joka olin,
joten siksi minä tyydyn
tähän osaani,
paholaisen orjuuteen..

pofjpavåa