Kolme
Harmaita taivaita odottaessa. Välinpitämättömyys epätoivottuna
seuralaisena sade kaatuu räystäitä pitkin huppuuni. Nyrkissäni kaikki
mitä enää on. Epäröiden lasken jalkani kadulle ja muistot nukkuvat
pois. Teitä täyttävät fanfaarit ja kulkueet lipuvat ohitse. Karnevalit
ovat jokainen syttynyt päivä. Sanat ja katseet kaatavat lisää
polttoainettaan moottoriini ja sateen vihmovat huudot kasvoilla ovat
mykkien puhetta. Kaikki minussa syntyy kaipauksen kaivosta, kaikki on
olemassa minulle, jotta voisin päästää irti. En murheissani, vain
miettien mitä olisi voinut tapahtua. Tästäkin ajatuksesta. Liikkeisiin
uupuneena kuuntelen sävelten yhteennidottua ketjua, se tuo minulle
henkäyksiä huuliltasi.