Unta vain

Istun päytäni ääressä kynä kädessä ja mietin mitä kirjoittaa. Kirjoittaisinko kuinka tärkeitä he kuitenkin ovat aina minulle, vai miksi lähdin. Päädyn kirjoittamaan lyhyesti:

Mulla ei ole mitään hätää, tarvin vaan omaa rauhaa. Irtiottoa arjesta, tutuista kasvoista, tutuista maisemista. Palaan kun/jos tunnen olevani siihen valmis. En vastaa puheluihinne enkä viesteihinne. Soitan itse kun olen siihen valmis.

-Janna-

Olen tyytyväinen. Otan reppuni, ja suuntaan ulos. Ulkona on kylmää ja pimeää. Kävelen rantaan jossa Jani jo odottaa. Käärin sätkän, ja istahdan etupenkille istumaan. Emme puhu mitään, vaan istumme hiljaa koko matkan. Kun lopulta pääsimme Janin kämpille, käänsin sätkän ja jäin ulos polttelemaan sitä.

Jani jää autonsa viereen seisoskelemaan. Kuuntelen lintujen laulua, ja mietin miltä Janin asunnossa näyttäisi.

"Ooksä nyt ihan varma?" Jani sanoo.

"Mistä?" kysyin.

"Siitä että haluat muuttaa mun luo asumaan?"

"Oon mä, todellakin." vastaan ja koitan hymyillä.

Jani hymyilee, ja tulee viereeni seisomaan.

"Hyvä, mä oonki kaivannu sua." Jani sanoo ja ottaa vyötäröltäni kiinni.

Heitin loppuun poltetun natsan kostealle nurmikolle ja lähdimme sisään.

Sisällä oli tunkkaista. Kuin vuoden pölyt olisivat kasautuneet ilmaan. Ryntään avaamaan ikkunan, ja katselen ikkunasta kaunista kesäyötä. Jani menee keittiöön keittämään kahvia. Ikkunasta näen ruhjuisen miehen. Hän kiertää roskikselta toiselle, etsien jotain. Eräästä roskiksesta hän löytää tyhjiä pulloja. Hän sulloo ne muovipussiinsa ja hymyilee. Samassa tuo ruhjuinen mies katsoo minua. Hän hymyilee ja kysyy : "Voi nätti tyttönen, olisikos sinulla antaa vanhalle miehelle muutama euro?" Nyökkään ja menen Janin luokse keittiöön.

"Olisko sulla antaa mulle muutama euro?" kysyin ja hymyilen.

"Miks?" Jani kysyy ihmeissään. "Eihän tähän aikaan kaupat ole auki."

"Ei, en mä sitä, vaan antaisin ne eräälle kodittomalle miehelle." vastasin.

"Lompakko on mun takin taskussa." Jani sanoo.

"Okei!" huikkaan ja riennän eteiseen.

Otan lompakosta 5 euron setelin, ja menen ikkunalle. Mies oli tullut muutaman metrin päähän ikkunasta.

"Tässä, ole hyvä." Sanon ja hymyilen miehelle.

"Voi kiitos nuori neiti! Et tiedäkkään kuinka paljon tämä auttaa minua." Mies sanoo kiitollinen hymy kasvoillaan ja kävelee pois.

Jani on mennyt sohvalle istumaan kahvi kupin kanssa. Menen hakemaan keittiöstä kahvia, ja istuudun Janin viereen sohvalle. Minua alkoi väsyttää, ja painoin pääni Janin olkapäätä vasten. Jani hymyili, ja kietoi kätensä ympärilleni. Janin vieressä oli niin lämmin ja turvallinen olo. Tuntui, kuin mikään maailman pahuus ei voisi koskettaa minua. Ei voisi tehdä minulle mitään pahaa.

Sitten heräsin. Se olikin vain unta. Mutta silti niin todellista.

Mushroom