ulkopuolinen

"Katson tätä samaa maisemaa päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Mikään ei muutu".

Itken kävellessäni kotiin koulusta. Se sama kävi taas tänään, mikä käy joka päivä. Ihmiset koulussa tuijottavat, haukkuvat, tönivät, arvostelevat vaatteitani.

Tämä oaikka, missä tunteet todella nousevat pintaan on lukio. Lukio, johon erehdyin hakemaan kaksi vuotta sitten. En tiennyt silloin, etä minua pidettäisiin avaruudesta tulleena hulluna.

Avaan kotioveni, kuulen, että äiti on kotona. Kävelen kohti keittiötä, jossa äiti huomaa itkuiset kasvoni. Äiti tulee luokseni, halaa minua, ja silittää päätäni, sanoo että kaikki järjestyy.

Juoksen rappuset ylös, ja lukitsen huoneen oven. Katson peiliin ja huomaan mitä minulla on kasvoillani.

Tuo naamio, jota olen pitänyt jo monet vuodet. Mustat silmämeikit, tummat hiukset ja pelottava katse.

Eivät ihmiset ole nähneet minua ilman tuota maskia, ei edes äitini.

Avaan oveni, menen vessaan ja huuhdon maskin pois.

Huomaan katsovani peiliin, olen kaunis. Ilman tuota tummaa meikkiä olen kaunis.

Tummat hiukset saa kasvoni näyttämään kalpeilta.

Seuraava päivä koulussa, tuolla paikassa missä minua pidetään hulluna, onkin yllättävä. Ihmiset juttelevat minulle, he todella juttelevat.

Opettajat uskaltavat hymyillä minulle, jopa yksi poika hymyili minulle.

Se poika josta olen pitänyt jo monta vuotta.

Piilouduin siis turhaan meikin taakse. Elämä onkin mukavaa.

Nyt elän elämää. Elä sinäkin, ole oma itsesi. Ole kaunis omana itsenäsi.

Tämä tarina kertoo ihmisestä, joka oli ulkopuolinen, mutta uskalsi sitten avata silmänsä maailmalle.

Mishuko