En pettynyt sinuun
Mä seisoin juna asemalla ja odotin junaa. Se oli jo pari minuuttia myöhässä ja kovasti sitä kuulutuksissa pahoiteltiin. Asema oli aika tyhjä.
Parin metrin päässä oli porukka kikattavia teinityttöjä. Tytöt tirskuivat tekonaurua ja huusivat välillä jotain niin ärsyttävää kuin "Daa", "no voi ihQ". Kohta yksi tytöistä kysyi kovaan ääneen toisilta: "Kehtaanko mä?" Muut yllytti sitä ja tyttö kääntyi katsomaan mua.
"Hei ernu! Koitatko sä olla joku Gootti- rokkari- prinsessa!?" tyttö huusi ja sai aikaan tekonauru-kohtauksen. Mä katsoin itseäni. Mustia hiuksia, mustaa vaatetusta. Vai että gootti-rokkari ja prinsessa.
"Teinikovikset." mä mutisin ja katselin toiselle puolelle. Mun vieressä seisoi poika. Mustiin pukeutunut, mustahiuksinen poika, jolla oli mustat tennarit ja kourallinen hakaneuloja laukussaan. Poika virnisti mulle.
"Ja sinäkin rokkikovis. Perustakaa perhe!" tytöt huusivat. Poika vain vilkutti tytöille ja hymyili mulle. Mä huomasin tuijottavani sitä hymyä. Se oli niin houkutteleva.
Juna tuli. Se oli kolmetoista minuuttia myöhässä. Mä etsin itselleni tyhjän pöytäpaikan, että mä voisin ottaa tietokoneeni esiin. Mä olin menossa serkun luo. Me mentäis seuraavana päivänä festareille. Mä kaivoin kannettavan laukustani ja aloin kirjoittaa sillä juttua, jonka olin vähän aikaa sitten aloittanut. Mulle kirjoittaminen oli vähän niinku elämä. Kirjottaminen ja musiikki, muuta mä en elämältä tarvinnut.
"Ei kai tää oo varattu?" mä kuulin karhean äänen. Mä nostin katseeni tietokoneen ruudusta ja näin pojan. Sen "rokkikoviksen". Mä pudistin päätäni. Poika istui mua vasta päätä ja katseli mua tutkivasti. Sitten se sulki silmänsä ja rupes torkkuu. Mä otin Mp3- soittimeni ja aloin kuunnella musiikkia. Bändiä, jota menisin seuraavana päivänä kuuntelemaan.
Musiikin läpi mä kuulin kohta pojan äänen : "Ai säkin kuuntelet tätä bändiä?" Mä suljin soittimen ja nyökkäsin. Päässäni mä kirosin itteeni. Mä tapasin mielenkiintoisen tyypin ja en osannut tehdä muuta kuin heiluttaa päätäni.
"Joo. Huomenna festareille sitä kuuntelemaan." mä mutisin. Poika kohotti toista kulmakarvaansa. Seuraavaks se kysy, että mihin kaupunkiin. Kun mä olin kertonu, se puhkes hymyyn.
"Mäkin oon menossa sinne. Voidaan Riehua yhdessä, ernu?" poika vitsaili. Mä hymyilin. Se katsoi kysyvästi mun konetta.
"Mitä sä kirjoitat?" se kysy.
"Tämmöstä juttua. " mä sanoin. Se nyökkäs.
"Mä oon Ilkka." poika kertoi.
"Hanna." mä sanoin. Se vaan nyökkäs taas ja rupes nukkumaan. Mä kirjoitin lapulle mun puhelin numeron ja nimeni. Toiselle puolelle mä kirjoitin "Soittele jos tarjous "riehua yhdessä" on vielä voimassa". Ilkka ei herännyt kun mä sujautin lapun sen laukkuun. Mä rupesin hymyillen kirjoittamaan tarinaani uutta lukua, jossa tyttö tapasi pojan juna-asemalla keskellä kesää.
*
"Hanna, ala tulla." serkku, Kati, ruinasi vessan oven takana. Mä olin lukkiutunut sinne viimeistelemään meikkiäni.
"Venaa," mä sanoin ja tarkastelin itseäni peilistä. Ilkka soitti mulle illalla. Me tavattaisiin tänään ennen festareita, ja mentäisiin sitten samaa matkaa sinne. Ovikello soi. Kati ryntäsi avaamaan kämppänsä oven. Mä kuulin, että Ilkka kysyi mua.
"Tuolla se meikkaa." Kati murahti. Ilkka tuli sisälle. Mä kuulin miten sen tennarit tumahti matolle.
"Hetki!" mä huusin vessasta. Ja sitten me lähdettiin yhdessä.
*
Me tutustuttiin paremmin ja meistä tuli pari. Koko kesä me oltiin yhdessä ja sitten tuli viimenen ilta. Ilkka asui toisella puolella Suomea, mä toisella.
"Ei me voida jatkaa. " Ilkka sanoi vikana iltana. Me istuttiin lähimmällä hiekkarannalla sylikkäin aamuun asti.
Sitten me erottiin. Se oli yhtä tuskaa.
Joka päivä mä odotan edes jotain merkkiä Ilkasta. Mulla on sen puhelin numero vieläkin, mutta mä en uskalla soittaa, en lähettää viestiä. Joka päivä mä odotan liikaa ja joka ilta mä joudun pettymään. Joka päivän mä päätän kyyneliin.