Aamulla

Yön tummuus
vaihtuu utuiseen hämärään.

Taivaanrannassa pilkottaa
valoa oranssia.

Aamun sarastus hiipii hiljalleen
kuin varkain se tavoittaa,
puiden latvat.

Säteet valaisee
rungot vaalean koivun.

Hetki hetkeltä
hämäryys loittonee.

Pakenee loikkien
karkuun. 

Valo tunkeutuu kaikkialle.

Hohtaa kirkkautta 
valkoinen lumipeite.

Koski vielä vapaana,
jää ei ole sitä kahlinnut.

Pärskeet sen, rakentaneet 
kuura pinnan, oksille puiden.

Satumainen näkymä hellii
väsyneitä silmiä.

Välillä sattuu
niin korea on näkymä.

Hohtavan kirkkauden.

Elvyttävä voima iskeytyy,
tuhansina voltteina
läpi kehon.

Koboltti