Jänis pakosalla

Jäniksen loikka pyrähdys
juoksu tuulen lailla.

Vimpauttaen jaloilla
vipuvarsilla oivilla.

Vauhtiin niin nopeaan
myrskytuuli kateellisena katsoo.

Hengen riepuaan
yrittäessään pelastaa
itseään hän pitkäkorvainen.

Nopeus pelastaa
ehkä sen.

Risukot rapsataen,
sukkuloi sinne tänne.

Pakoaan ei sunnitellut jänö,
vaan täysillä päästelee.

Huomenna nenä näkyy,
vipattaa se ja nuuhkaisee,
lumiharson alta.

Ei elo päättynyt vielä
tupsuhännältä.

Kiittää jalkojaan notkean nopeita.

Pakoaan jatkaa päivin ja öin
ehkä joskus hiljenee vauhti

Toivoen eläneensä riittävästi,
pallolla vihreällä.

Aikansa hän oli.

Luontohetki.

Koboltti