Laavu

Lepään alla tähtitaivaan, Havuja alla
lepästä tehty viisto katto.

Nuotio edessä, lämmittää
hehku poskia kuumottaa.
Savua silmissä, kirvelee.

Pimeä yö kätkee syleilyynsä
pienen ihmisen.
Kohotan katseen
ääretön valtava taivas täynnä tähtiä.

Katselen,  lumoudun.

Mitähän tuolla kaukana on.

Metsä huokaa hiljaa.
Puut huojuvat tuulessa.
Lehdet kahisevat.

Tervaskanto tuoksuaan levittää.

Hiiltynyt vanha pannu porisee,
kahvia jo monet kerrat keittänyt.
Vuosia repun remmeissä keikkunut.

Kaiken se nähnyt on, niinkuin mieskin.
Minä kuulun luontoon, 

sydän täällä on.

Koboltti