Musta polku

Suruistasi punertavat silmät - lainehtivat.

Vuolaana vuotaa murheiden suuret pisarat.

Sydämmesi on haavoille revitty,
hiljaa kuiskaa se, en jaksa enään.

Painava kätesi ei nosta  liinaa,
kosteille poskipäille.

Eikö koskaan lopu tämä,
mustien laaksojen kulkeminen.

Pilvet menkää auringon edestä pois !

Että joskus valo paistaisi sieluuni asti.

Hymyilisin ehkä huomennakin,
kirkkailla silmilläni.

Koboltti