Pien mehtämies

Miun jalkani
reiret harallansa.

pöllikasan ympärillä
Poikaisena mie
miesten hommiss.

Mukamas apupoikana,
kahton reuhka lakkista
tukkijätkää.
 
Kurttuses naamas juonteet
vanhalla ukolla.

Oon tolkunna jo vain
voimaa äirän käppyräss
hirmuisast on.

Pölli vihtoo ilmass
ko hää siit pihreillänsä
kiinni ottaa.

Kourat häll isot on,
en halunna ett rutistteloo
ukko minnuu.

Karsin mäntylöisen oksii
kui aikamies konsanansa.

Mukamas miehten hommis
pien pojan tappi.

Jukupliut vesur on isompi
ku  mie.

Mutt kaikk miehet myö
tervas nuotioll kaffetta
hörppimäss, leivän käntty
kouras niin miestä ett.

Köriläisten ringiss.

Koboltti