Syksyn sade

Pisarat isot rummuttaa
maankamaraa syksyistä.

Ääni rauhoittaa tuo
tauoton
levotonta ihmistä.

Kesä hiipunut jo lie
kouristelee viileydessä.

Kellastuneet
kaikki vehreys poissa.

Kosteuden, syksyn  tuoksu
ympäröi kulkijaa iloisaa.

Viilenee kohta.

Talvi sieltä hiipii
vielä ei, tovin se oottaa.

Kostean viileä tuuli
hivelee vienosti kasvojani.

Kävelen honkain keskellä
vain minä.

Suuressa ihmemaassa

Ihmetellen.


Koboltti