Tuulena

Tuuli takana tuivertavi
puhurina ponnistellen.

Tuiskuten tullen minuksi.

Elän tuulen lailla,
kiertelen metsät 
ohitan kaupungit korkealta.

Kovaa pyörittelen,  
olen voimakas samalla hento
särkyvä kristalli.

Tuulen vireenä värisyttäen lammen pintaa,
petäjää taivuttelen,
mielin määrin voimalla myrskyn.

Seestyn,  henkäisen pitkän huokauksen
keräten voimia seuraavaan puhuriin.

Voimistuen voimaksi
mahdottomaksi hallita.

Tuuliviiriä heilutan 
pannen sen sekaisin.

Illan hiipuessa vaivun tervaskannon koloon
lepoon hetkisen.

Tervan tuoksun tarttuessa
tuulen reunaan.

Levitellen aamulla tuoksua tervaksen,
sinne tänne pyörähdellen.

Laittaen kulkijoiden tukat sekaisin.

Nautinolla kirmaisen kohti taivaita.

Syöksykierteellä alas vinhaan,
tullen  pyörremyrskynä takaisin.

Tuulena minä. 

Koboltti