Uni rannasta

Uni rannasta

Mystinen lintu lentää
yllä nummien.
 
Kokoa sillä paljon,
katsellen alas.
 
Vanha kylä kivinen,
vanhat miehet kävelevät
verkkaan kivisiä kujia myöten.

Parkkiintuneet raihnaiset soturit
taistelleet ikänsä vastaan,
herroja englannin.

Ylpeys kuvastuu ahavoituneissa
kasvoissa.

Periksi ei annettu
koskaan eikä kenellekkään.

Voima jäljellä isoissa kourissa
vielä kerran tarvitaan heitä.

Voima pohjolan,
saapunut rannalle.

Viikingit hurjat,
sarvi kypärät päässään.

Katsellen menneeseen liitelee,
nousten korkealle,
lintu mahtava.

Käskystä ei kenenkään
kaikki pienestä isompaan,
etsivät terää lihaa purevaa.

Huuto hirmuinen kaikuu,
vyörynä valtavana, teräs tanassa,
taistellen kotirantojen puolesta.

Omasta minuudesta, muinaisista tarinoista.

Ei milloinkaan armoa viholliselle.

Kylän väki vähenee, tappioita molemmille.

Järkälemäisesti kuin valtava kivi,
pysyy soturi taistelemassa.

Vastassa oli kuka tahansa,
kauanko kestää taistelua jatkuvaa,
niin kauan kun ylpeyttä riittää.

Soturi verinen, mutta ei lyöty.

Vahtii rantoja kotinsa.

Koboltti