Uni soturi

Vantterat miehet
taistoon käy.

Joka solulla taistelija,
viimeiseen pisaraan.

Sotaisa heimo
ylämaan nummien.

Kotikontujaan puolustaa,
herroja englannin mailtaan häätää.

Kalke teräksen
kipinöitä lennättää,
aseiden osuessa toisiinsa
raivoisasti kaikuu aukiolta.

Lihakset vahvat
pitelevät viuhuvaa
asetta terävää.
 
Silpovat terällä miekan
lihaa huutavaa, karmeaa
mutta tehokasta.

Taistelu kunniasta,
voitosta lyodä vihollinen,
raakana käy.

Armoton soturi
kahdella miekalla
taistoon käy.
Tappokoneena tehokas,
takana satoja kaltaisijaan.

Vanhan tien
kivinen aita paljon,
nähnyt on historiaa.

Tuskaa ja kohtaloita,
osaisipa se kertoa tarinansa.

Miehet juoksevat huutaen, 
karmeata ääntä pitäen,
aseet tanassa.

Kohti uhkaa.
 
Vihollinen odottaa  peitset tanassa
jouset valmiina.

Kuolo käy, rintamat harventuvat.

Vain raaimmat selviävät.

Aikana jolloin vain voima
ratkaisi kuka jatkaa
sukua ylpeää.  

Miehet vahvat nuo.

Koboltti