Vapautunut

Sielu auki kohti aamu-usvan reunaa.

Mikä ajatus hetken vain viivähti mielessäin,
sitä otsa kurtussa tuumailen.

Avaan kallion laella siipeni auki,
kuin lokinpoikanen ensiaskeleilla.

Vasten tuulta avaudun ja räpyttelen,
jospa ilma kantaisi minut kohti tulevaa.

Suojassa myrskytuulilta.

Katsoen huomista,
nurkan takaa varovasti.

Aurinkolasit silmillä,
jotta kirkkaus ei sokaisi minuutta.

Varjoisten pilvien alla kulkuni on päättynyt,
olen astunut valoon.

Joka ei sokaise herkkyyttäni,
kovan kuoren alla.

Koboltti