Miskalle
Kun näin sinut ensi kerran, sinulla oli vihreät hiukset ja hakaneuloja kengissä. Hymyilit minulle, sinulla oli hymykuoppa toisessa poskessa. Olisin voinut hukkua silmiisi.
Ennen ensimmäistä suudelmaa pelkäsin.
Sydämeni syke tuntui sormenpäissä asti, mutta sinun kätesi selälläni oli lämmin ja turvallinen. Maistuit tupakalta ja salmiakilta.
Eikä minua enää pelottanut.
Kävelimme aina käsikädessä. Sinulla oli kauniit sormet, meidän elämänviivamme olivat yhtä.
Vanhenisin kanssasi. Menisimme naimisiin ja saisimme kolme lasta. Ottaisimme asuntolainaa ja rakennuttaisimme talon. Minä saisin suunnitella keittiön, sinä tekisit meille ruokapöydän ja kuusi tuolia.
Olit minulle ensimmäinen kaikessa. Ja minä sinulle. Aloitimme yhdessä alusta, meillä ei ollut menneisyyttä ennen toisiamme.
Sinä olit se osa minua, jota ilman en voinut elää. Sinä olit minun ja minä sinun.
Emme tarvinneet muita, meille elämä mahtui yhteisiin öihin ja naulakoilla vaihdettuihin välituntisuukkoihin.
Opetit minut juomaan kahvia ja polttamaan tupakkaa. Minä opetin sinut kuuntelemaan Sielun Veljiä ja Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä.
Sinä lauloit minulle lastenlauluja ja lakkasit varpaankynteni, minä puhalsin tupakansavut kasvoillesi ja kerran leikkasin humalassa hiuksesi. Ja rakastit minua vielä seuraavanakin aamuna.
Ensimmäisen riitamme jälkeen sinä tulit koputtamaan ikkunaani ja pyysit anteeksi. Ja tietenkin minä annoin. Sinä iltana olisin antanut sinulle kaiken.
Mutta et pyytänyt mitään ja rakastin sinua vain enemmän.
Olin kauan vihainen sinulle. En tullut hautajaisiisi. Revin kuvasi. En tuonut haudallesi syntymäpäivänäsi kukkia.
Anteeksi. Minun olisi pitänyt. Mutta sinun ei pitänyt kuolla. Sinun piti jäädä minun luokseni, sinun piti vanheta kanssani. Meidän piti tehdä yhdessä lumienkeleitä ja grillata vaahtokarkkeja. Olisin halunnut viettää kesän kanssasi, olisimme kiertäneet festareita provinssirockista ilosaareen ja tanssineet niityllä juhannuskukkien keskellä.
Vihaan sinua vieläkin. Silloin kun elämäni tuntuu helvetiltä, olen vihainen sinulle. Miksi olit niin helvetin typerä, että menit tapattamaan itsesi? Sinun piti selvitä minun kanssani. Sinun piti auttaa minua selviämään. Sinun piti jäädä minun luokseni sinä yönä, sinun ei pitänyt enää lähteä. Sinä lupasit lopettaa minun kanssani.
Sinä lupasit. Mutta lähdit silti.
Olisin halunnut pitää sinut luonani edes yhden yön kauemmin. Olisin halunnut vielä kerran herätä vierestäsi. Olisin halunnut juoda kahvia samasta kupista, olisin halunnut hengittää tuoksuasi sylissäsi. Olisin halunnut pyytää anteeksi kaikkia sitä paskaa, mitä sinulle olin sanonut.
Mutta sinä lähdit etkä antanut minulle minun tulevaisuuttani.
Siksi olen vihainen sinulle.
Kohta sinun kuolemastasi on kulunut viisi vuotta. Ja minulla on ikävä sinua.
Olisin halunnut pitää sinut elämässäni. Sinulla saattaisi nyt olla uusi tyttö ja ehkä minäkin kävelisin käsikädessä jonkun toisen kanssa.
Mutta olisin halunnut sinut viereeni sinä päivänä kun olin ollut vuoden ilman huumeita. Olisin halunnut sinut luokseni sairaalaan, olisin halunnut sinut etupenkkiin katsomaan kun vihdoinkin pääsin ylioppilaaksi. Olisin halunnut sinun pitävän kädestäni kiinni Tiinan hautajaisissa.
Minulla on ikävä sinua.
Sanoit kerran, että olen parasta mitä sinulle on ikinä tapahtunut. Minä en osannut vastata siihen mitään. Nyt osaan.
Olen onnellinen, että sinä olit minun ensimmäiseni. Sinä pelastit minut. Ja vaikka jätit minut liian pian, pelastit minut uudelleen.
Tänä vuonna tuon haudallesi kukkia. Ja tämän kirjeen.
Odota minua siellä jossain.
Koska sinä olit tehty minua varten.
Ensirakkaudelleni