Kyyneleet

kyyneleeni ovat omistettu sinulle
ikävä raastaa rintaa tekee kipeää
valitsin itse kipeän ja vaikeamman tien
en luovuta vaikka tie olisikin kipeä ja kivinen
en luovuta rakkaudesta toista ihmistä kohtaan joka tekee minusta kokonaisen
en päästä irti en unohda
en häpeä surua joka jyrsii sisälläin
olemmeko oman elämämme seppiä?
jos olemme mistä osaan sanoa että tämä on oikea tie oikea polku jolle astuin?
miksi se tekee kipeää
ikävä niin suuri ettei sitä pysty enää piilottamaan
elämä tekee kipeää
se on vain hyväksyttävä jollei halua olla luovuttaja ja helpon tien kulkija
kumpia me olemme 
sen päätämme itse

Kun kyyneleet purkautuu niitä ei voi estää.

Lohhari