tarina jonkinlainen

Tapahtui kerran aikoinaan,että syntyi pikkuisia niin isompiin kuin pienempiin perheisiin. Isommissa perheissä oli yltäkylläisyyttä ja onnellisuutta kuin myös pienemmissä ja köyhemmissä omanlaistansa rikkautta ja.. No onnellisuus oli kaukana tuosta perheestä tai ainakin ulkopuolisesta se siltä saattoi hyvinkin näyttää.

Tämä perhe oli aikoinaan syntynyt kahden suvun vanhimman päätöksellä yhdistää sukujen esikoiset yhteen ja siten tuottaa onnea kummallekin. Tämä ei käynyt yksiin,kumminkaan kateellisten naapurisukujen toimiin. Kävi niin,että pienempi perhe saattoi huomata olevansa karkumatkalla kohti elämää,joka heille ei olisi oleman suodun,jos kateellisuus olisi ollut väistetyn sydämistä kaltaisten ihmisten. Näin ei saanut käydyn ja siksi oli nämä kaksi sukua kohdanneet tiellä toisensa. Molemmat kohdanneet kurjuudessa.

Tiet eivät erottaneet matkalla heitä,ei huonot ilmat eikä vastoinkäymiset, mutta löydettyään paikan olla ja olla suvaitun, alkoi muutokset näkymään. Pienempi perhe pysyi köyhänä ja ahtaalla.Onnea heillä ei saattanut olla, väittelivät usein kylän akat,joilla onnea oli ollut aikansa päivät. Onnistuneet naimakaupat ja sukujen hyväksyntä. Nämä olettivat köyhän perheen saaneen rukkaset suvuiltaan väärien aikomusten johdosta. Sukujen oli ollut pakko heittää heidät pois,koska olivat selkeesti meneet naimisiin ilman sukujen sopimusta.

Näin se elämä tuntui olevan.. Minkä silmä näkee ja aivot väärin tulkitsee, jää usein viimeiseksi mitä saatetaan, koskaan saada ajatelluksi.

Onnea.. itseasiassa pienen perheen onni perustui yhteiseen onneen,joka sitoi heidät toisiinsa. Pikkuset olivat heidän onni, heidän onni vanhemmat ja läheiset ihmiset. Tätä ei saattanut sanoa selkeesti onnellisemmalta näyttävän rikastuneen perheen osalta. Heidän perhesopu oli aikaa sitten hukkunut vuosien menestykseen. Ulkokultainen onni oli pitänyt heidät menestyneinä ja kylässä arvostetussa asemassa. Tämä ei tulisi olemaan niin pitkän ajan sisällä.. mutta tuota puolta emme kerkene kertomaan.

Onni tuntui pitävän pienemmän perheen onnessaan yhteisessä ja lapset kasvoivat. Onni tuntui olevan heidän ja niin myös heidän asemansa hiljalleen vakiintui. Tämä kävi päinvastaiseksi isommalla perheellä ja kateus alkoi nostamaan heidän mieltänsä kohti vahingollisia ajatuksia. Tämä ei toisaalta ollut mitenkään oletettevissa,mutta kuten oli aikaisemmin käynyt jälleen joutui pienempi perhe karkaamaan. Heidän onnensa sanotaan löytyneen kaukana tuolla puolella toisen maailman. He etsivät ja löytävät,mutta ken heidät aikoinaan karkottivat saivat kohtalonaan tuhoutua… Tätä puhuttiin kirouksena,mutta se oli vain luonnollinen laki,joka sen päätti.. Ken kateudesta pahaa mieltä tuottaa siitä hyötyen lopulta menettää kasvonsa kuin myös asemansa… .

Siksi suosivat nykyisin monet ihmiset suvaitsevaisuutta ja väliensä pitämistä hyvinä tiettyihin sukuihin ja ihmisiin,jottei heidän kävisi huonosti ja voisivat onnensa säilyttää.

Jonkinlainen tarina siitä, kuinka ei onni ole sitä minkä sen maailma niin haluaisi olevan.

Corellamus an Daremus