Ikuisuus

Syntyi maailmaan lapsi ikuisuuden 
enkelten sävelet korvissaan.
Kaiken pysyväksi hän uskoi,
isän ja äidinkin.

Sai juosta niityillä vapaana päivänsäde silmissään,
yrittää tavoittaa sateenkaaren pään.
Kukaan ei kertonut,
mistä elämässä todella oli kyse.

Hän joutui oppimaan muutoksen,
pian myös rakkauden puutoksen.
Kun pysyvyys katosi,
lapsen uni lakosi,
maailma unien mereen vajosi.

Kuiskivat varjot hänen nimeään.

Lopulta rauhansa löysi hänkin,
joka pumpulista asfalttiin putosi.
Vaikka kipu ei koskaan kuole,
muistaa hän aina ajan 
jolloin ei mieltä painanut murhe.

Ehkä kaiken voi sittenkin korjata...

Melancholy Man