Enkeli-poika

Minä olen Annika. 15-vuotias tyttö, joka on samalainen kun muut ikäisensä. Päätin kertoa teille tarinan suurimmasta tunteesta; rakkaudesta. Tämä tarina on lähes melkein totta.

Tylsä lauantai ilta kotosalla. 'Äh, ei voi olla näin tylsää' huokaan ja istahdan koneelle. Avaan sen ja odottelen sen avautumista. Katselen ikkunasta kuinka tähdet koristavat pimeää taivasta. 'Voi kuinka kauinista' huokaan jälleen ja huomaan että kone on auennut.

Avaan netin ja suuntaan kuva-galleriaan. Katson jälleen uudet kommentit ja sen jälkeen alan selailemaan käyttäjien kuvia. Pian huomaan pojan, joka muistuttaa lähinnä enemmän enkeliä kuin ihmistä. Pojalla on paljon kuvia, mutta siitä huolimatta katson jokaisen kuvan tarkkaavaisesti läpi.

Olen ihan myyty. Tuntuu kuin vatsassa olisi jotain epämääräistä ja tajunta heittelehtii pahemman kerran.

Pian poistun koneelta, mutta en saa mielestäni poikaa, jonka kuvia olin katsellut. Se on enkeli, sen on pakko olla enkeli.

Alan olla väsynyt ja painun sänkyyni. Suljen silmäni ja nukahdan melkein heti.

Nään unta siitä enkelistä. Hän kävelee minua vastaan paratiisissa ja halaa minua. Hän kuiskaa korvaani 'rakastan sinua. Minun nimeni on oliver'

Hätkähdän ja herään. Huomaan kellon olevan 6 aamulla.

'oliver? mikä sen nimi on, onko se todellakin oliver'

Minun on aivan pakko päästä koneelle tarkastamaan asia. En ollut kiinnittänyt huomiota pojan nimeen ollenkaan, koska hänen nimimerkkinsä oli; rock_boy

Löydän hänen kuvansa taas etsinnän jälkeen ja luen hänen nimensä kohdasta 'nimi' ja mikäs muukaan siinä lukee kuin Oliver.

Tuijotan nimeä, voiko se olla hän?

Kirjoitan pojalle kommentin yhteen kuvista. Jään odottamaan vastausta.

Noin tunnin kuluttua olen saanut yhden kommentin ja poika on vastannut.

'Ai hei! kiitoksia kommentista. :)'

Sydämeni hakkaa ja käteni tärisevät.

Alan jutella pojan kanssa ja hän vaikuttaa aivan ihanalta.

Hän kertoo minulle itsestään. Saan kuulla että hänellä on bändi, jossa hän toimii laulajana.

Saan yhden heidän kappaleista käsiini, toisen ja kolmannenkin. Kuuntelen ne. Itken, hymyilen. Olen kuin sulaa laavaa. Pojan ääni on jumalainen.

Kuuntelen hänen ääntään aamuisin, päivisin, iltaisin, öisin.

Ajattelen häntä kokoajan, lakkaamatta.

Taidan olla rakastunut.

Tapaan pojan, mutta silloin hän kertoo olevansa varattu.

Sydämeni hajoaa, tuhoutuu. Pirskoutuu tuhanteen, ehkä miljardiin pieneen palaan. Irrottaudun sinusta, katson kasvojasi ja alan itkeä.

Juoksen pois, sinä huudat perääni.

Kaikki äänet hiljenevät pääni sisällä.

Juoksen, juoksen, juoksen. Haluan kauas sinusta.

Juuri silloin huomaan auton tulevan minua kohti, se ajaa minun päälleni.

Jään alle, menetän tajuntani.

Kohta olen jossain pimeässä. Nään pian pienen valon pimeässä.

Se tulee minua kohti, se on enkeli. Hän kertoo minun kuolleen.

Lähden hänen mukaansa, olen poissa. Ikuisesti.

Nään taivaalta pojan itkevän, viiltävän ranteensa auki.

Ehkä hän sittenkin rakasti minua.

Murhaajanukke