Välähdyksiä

Hengitän. Vedän keuhkojen täydeltä ilmaa. Nyt olen valmis. Lähtemään. Lumi narisee kengänpohjien alla. Pakkanen pistelee poskia. Tuntuu hyvälle jättää kaikki se taakse. Viima puhaltaa hiuksiini. Raahaan painavaa laukkuani lumihiutaleiden kieppuessa villisti tanssien tuulen pyörittäminä. Askeleeni nopeutuvat. Lujempaa, nopeampaa, lujempaa,nopeampaa. Huomaan juoksevani. Hidastan. Katson kelloa, joka näyttää puoltayötä. Puolituntia aikaa. Kävelen juna-asemalle. on hiljaista.

Pimeää. Vain pari humalaista lähellä. Istahdan jäiselle penkille. Hieron käsiäni yhteen. Huomaan palelevani. Suljen kaiken muun ajatuksistani, mutten voi unohtaa menneisyyttä. Hetken se on edessäni niin elävänä, että voisin kuvitella eläväni tuota hetkeä.

Koulussa. Kiusattuna ja yksinäisenä, mutta yrittäen kuitenkin olla niin, ettei se sattuisi. Muka tottunut siihen.

Välitunneilla. Aina niin iloisena ja nauravaisena. "Hänen elämänsä on täydellsitä. Miten hän voikaan olla noin onnellinen ja iloinen?" Ystävät kuiskivat kateellisina. Ja silti, jostain syvältä sisimmästäni kumpusi laulu: "Voi, kuinka koskee, kelle sen kertoisi, syvälle sydämmeen sattuu."

Aina yksin. Niin erilainen. Ja silti niinkuin kaikki muutkin, kaipaisin vain hyväksyntää. Antakaa minun olla tällainen! Miksi minun tekemisiäni kokoajan vahditaan?

ja kotonakin vain riidellään. Kaaosta. Sitä se on, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Isä juo työpaineet pois. Äiti haaveilee unelmista. Sattuu, kun tiedän, ettei hän saa niitä koskaan saavutettua. Huutoa. Itkua. Valitusta. Katkeria kyyneliä. Haluan vain päästä pakoon. Muualle. POis täältä. Ja silti, en haluaisi lähteä. Jokin pidättelee minua.

Havahdun.

Valokeilat halkovat pimeyttä ja luovat aavemaisia varjoja. Hiljalleen juna pysähtyy asemalle. Valot tuikkivat ikkunoista. Nousen hitaasti seisomaan. Olen ihan kohmeessa. Seison hetken paikoillani. Mietin lyhyen ajan. Junan valot loistivat lempeän kutsuvina.

Ehkä tästä alkaisi parempi tulevaisuus. Kyllä alkaa. Pieni liekki syttyi sisälläni. Se lämmitti ja valaisi minua uudella lailla. Haparoiden lähdin astelemaan junaa kohden. Varmemmin ja varmemmin askelsin junan luokse. Ja toivoa täynnä minä astuin junaan.

Ovi sulkeutui. Juna päästi vihellyksen. Valokeilat pyyhkäisevät asemaa vielä kerran. Tuli hiljaista. Oli pimeää.

Orvokki