Illan mietteet

Aurinko on laskenut metsien taa jo tunteja sitten, taas istun yksin ja tuijotan tyhjyyteen.

Haikea mieli kaihertaa sydäntä, riipaisee niin syvältä ja kovaa.

Tää yksinäisyys ja epätietoisuus tekee minut hulluksi, haluaisin hukkua sun syleilyysi, haleihisin, pusuihin ja kauniisiin sanoihin.

Joku kostuttaa silmä nurkkani, sydämee sattuu… kyyneleet alkavat valumaan yhtenään, kipu ja kaipuu yltyy vaan.

Tarviiko mun kestää tätä?

Onko tää sinun arvosta?

yritän niellä kaiken ja pakottaa menemään eteenpäin.

Ehkä tulet joku päivä vastaan, ehkä et.

Ehkä rakastat, ehkä et.

Päivät vaan kuluu, katsotaan tuleeko se päivä ku sanot haluavasi vain minut, ja olla minun kanssani onnellinen.

Välil tuntuu etten tarvii sua, mut silti koo ajan on tunne etten kumminkaan pärjäisi ilmani sinua.

Irit Matikka