Illan Pikku tunnit
Taas yksi huurteinen aukeaa, kuuluu se tuttu sihahdus kun pullo saa happea. Otan huikan ja nojaudun taakse päin, samalla maistaen oluen makua. Tarkastelen ympärilleni ja yritän kuunnella ajatukssiani. Sitä sanotaan että kaikella on tarkoituksesna, mutta onko? Onko kaikella muka oikeasti tarkoituksesna? Mun on vaikea uskoa sitä, koska millekkään tapahtuneelle en ole löytänyt sitä tarkoitusta. Satuttanut enemmän kuin mitää muuta. Herään ajatuksistani ja otan ison kulauksen ja kunnolla nauttien, pyöritän pulloa kädessäni ja mietin mitä toi mallas juoma saakaan aikaan kun on tarpeeksi monta ottanut. Tässä yksikseni vain istun ja mietin elämän kulkua. Suruni hukutan huurteisiin, liian moniin. Järki alkaa loppumaan jo tässä vaiheessa. Tyhjiä pulloja kasaantuu jo liikaa. Eikä kumminkaan löydy vastauksia kysymyksiini.