Äiti
Minun äitini..neljä kipeää kirjainta. Äiti, joka jaksoi kantaa minua kohdussaan ja sitten synnytti minut. Synnytti syyssateen tuoksuun, metsän keskelle minut teki. Antoi minulle kaiken rakkauden, minkä omisti. Äitini sylissä olin turvassa maailmalta. Siitä sylin lämmöstä ryöstäydyin julmille kaduille kulkemaan.
Jäi äiti itkemään hauraan tyttärensä perään, kodin lämpöön jäi äiti, neljä kipeää kirjainta. Juoksin villinä läpi kaupunkien, särkien äidin sydämen tuhansiksi sirpaleiksi. Juoksin niin, että hengästyin ja jalkani olivat maitohapoilla. Ammuin myrkkyä kehooni, kaadoin kurkusta alas petolliset nesteet, enkä huomannut miten sinun sydäntäsi särki.
Otit minut tiukkaan syleilyysi, kun betonisellistä kuulusteltavaksi astelin. Silloin huomasin miten sinuun sattui. Huomasin ja meinasin itkeä, mutta viime hetkellä kovetin minä sieluni piiloon sinulta, piiloon itseltäni.
Taistelit puolestani loppuun asti, vaikka olin sinulle ilkeä. Et antanut niiden viedä minua pois, vaikka et olisi enää jaksanut. Sitten minä lähdin luotasi pois, lähdin maailman tuuliin. Itku silmässä minä laitoin oven kiinni takanani, halasin sinua hyvästiksi.
Nyt minä seison näillä suorilla kaduilla. Huudan ikävääni kivisiin seiniin. Seison suorilla kaduilla, enkä löydä tietäni takaisin. Äiti, tule hakemaan minut luoksesi. Tule hakemaan syyssateen tuoksuun, metsien varjoon. Sieltä mistä minä lähdin, sinne tahdon nyt takaisin. Hukun tänne ihmismeren kuohuihin. Äiti, neljä kipeää kirjainta, annathan minulle anteeksi, tahdon palata takaisin..
Rakastan maamoani