Tiedoton

Hän makaa sängyllään. Hän ei enää tiedä, ei näe, ei kuule, ei muista, ei välitä… Hän ei jaksa, hänellä ei enää ole voimia. Kyyneleet ovat saaneet hänen naaman turvoksiin. Hän ei syö, hän ei juo, hän vain itkee. Tietää, ettei mikään enää mene niin kuin pitäisi. Tietää, ettei hänellä ole ketään. Ei jaksa enää, muistaa hänet vielä liian hyvin. Jotkut käyvät hänen huoneensa ovella, kyselevät, haluaisiko hän jotain. Hän ei vastaa, ei kuuule, ei jaksa vastata. Hän henngittää vaivautuneena ja yritttää nukahtaa. Hän haluaaa nukahtaa, mutta ei saa unta. Hän haluaa ihmisen luokse, jota hän tarvitsee. Hän tietää, ettei voi päästä sinne, jossa ihminen on. Ei edes jaksa nostaa päätään, jotta näkisi, kukan hänen ovellaan kävi. Hän luovuttaa, ei jaksa toivoa, ei uskoa. Käännähtää vähän, ja vetää peittoa korvilleen. Viimeinenkin valon kipinä sammuu hänen sisältään. Hän on luovuttanut, kituu vain tusskassa, josta ei enää ole pois pääsyä, ei pääse tuskastaan eroon.

Tuutikki