Sisarrakkautta

Kuusien latvat taipuvat alas lumen painosta. Pilvettömällä taivalla tuhannet tähdet tuikkivat valaisten koko tienoon. Kuun keltainen valo laskeutuu jäätyneen järveen pintalle luoden rauhallisen ja tyynen olon. On hiljaista.

Valkeassa lumessa näkyy kahdet jäljet; isot ja pienet. Toiset näyttävät kuuluvan pienelle tytölle, toiset luultavasti hänen isälleen. Jäljet johtavat vanhan myllyn luokse, joka on ollut suljettuna jo useamman vuoden. Mutta silti sisältä kuuluu ääniä. Aivan kuin joku nyyhkyttäisi hiljaa. Yksin, peloissaan.

Avaan oven ja lähden kapuamaan portaita ylös. Mitä ylemmäs saavun, sitä voimakkaammaksi äänet tulevat. Pian kuulen myös toisen äänen. Vahvemman, käskevämmän.

Saavun oven taakse ja painan korvani sitä vasten. Kuulen kuinka pieni tyttö itkee tuskissaan ja kuinka isä puhisee, huokailee. Ei epäilystäkään mitä siellä tapahtuu. En kuitenkaan uskalla mennä sisälle, joten jään vain järkyttyneenä kuuntelemaan ääniä. Isä raiskaa tytärtään.

Yllättäen ovi aukeaa. Edessäni seisoo suuri hahmo, jykevä, valtava. Hahmo kastelee minua, naurahtaa. Vilkaisen huoneeseen ja näen tytön makaamassa pienenä myttynä maassa. Tyttö kääntää katseensa minua kohden ja huomaan kauhukseni hänen olevansa sisareni. Hitaasti nostan katseeni miestä kohden ja huomaan tuijottavani omaa isääni silmiin. Hän vain naurahtaa, tarttuu minua kivuliaasti hiuksista kiinni ja nostaa minut pystyy. Kauhultani en pysty edes estelemään kun hän raahaa minut sisareni viereen, avaan housunsa ja raiskaa minutkin siinä, oman sisareni silmien edessä. Minä itken.

Aktin jälkeen hän poistuu jättäen meidät lattialle makaamaan. Mennessään hän vielä varoittaa meitä kertomasta äidille tai hän kostaa sen. Ja tiedän kyllä mitä hän tarkoittaa. Hän sulkee oven ja huikkaa vielä mennessään että tunnin päästä on ruoka. Sitten hän on poissa. Minä käännyn hitaasti siskoni puolee, hän itkee hiljaa. Vedän hänet rintaani vasten ja itken. Yhdessä me itkemme kauan, vain me kaksi sisarta. Hiljaa, unohtaen kaiken.

Strawberry