Menneisyyden haavat

En kyennyt pelastamaan itseäni
   joten en kykene pelastamaan sinuakaan.
Palasia kantelen mukanani,
   kuin viimeistä päivää.
Palasia rikotusta elämästä,
   palasia menetetystä toivosta.
Ja palasia meistä,
   ja siitä mitä meistä olisi voinut tulla.
En kyennyt kertomaan niitä,
   salaisuuksia jotka halusin sinun tietävän.
En halunnut menettää sinua,
   mutta itsekkyyteni oli liikaa.
Jopa minulle.
En osannut antaa anteeksi itselleni,
   joten oli helpompi syyttää muita.
En siltikään halua kantaa paloja menneisyydestäni,
   koska se satuttaa minua ja muita tulevaisuudessa.
Menneitä ei saa jäädä kaivelemaan,
   silloin avaa vaan vanhat haavat.
Joista arvet vain jäi.
Ja muistot kaikesta menetetystä.
Muistot ajasta,
   jota kirosin mielessäni.

Teuvo