Oikku
Se oli laukannut päin juoksutustarhan
metallista tolppaa.
Ehkä se kompastui, ehkä se oli ilman kenkiä
ja lumen alla oli jäätä.
Meistä osui muutama tarhalle
juuri kuin se oli tapahtunut.
Näen vieläkin silmissäni veren
punaisen kuin matala
talvinen aurinko.
Ja yhden kurssitoverimme
polvillaan kuin rukouksessa
työntämässä vapisevin sormin takaisin
otsaan revenneestä aukosta
hangelle valuneita aivoja.
Tämä on parhain hevosruno joka tuo mun mieleen kaiken sen mitä ei sais tehä.
Teuvo
|