Meditointia

Nostan hyllyltä rasian, otan esiin yhden. Raapaisen tulitikkua. Kerran. Toisen. Ei ota syttyäkseen. Kolmannella kerralla onnistun. Sytytän vihreän tikun pään ja asetan sen pystyyn mustalle kiviselle alustalle.

Tikun päästä leijailee harmaan sinisiä silkkinauhoja. Pieninä revontulina ne liitelevät, leijuvat, katoavat kesäyön lämpimään ilmaan. Ne muuttavat muotoaan. Harmaita aaveita lipuu huoneeni paksussa ilmassa. Niiden vahva tuoksu täyttää pääni. Sytytän kynttilän. Toisen. Kolmannen. Asettelen ne ympärilleni. Kuvittelen avaavani ikkunan ja kaikki seinät. Lämmin tuulahdus heiluttaa hiuksiani mutta suljen ulkopuolelleni valon ja äänet.

Savukiehkura ja kolme liekkiä vavahtelevat hitaasti. Kuulen vain sydämeni tasaisen jyskeen. Aistin selvästi toisen maailman. Silmät katsovat minua liekeistä. Silmäluomeni painavat kuin lyijy, pääni retkahtaa rinnalle.

Ovi avautuu.

- Onpas täällä sankka savu! Mitäs täällä oikein poltetaan? Marihuanaa vai?

- Hah hah. Ihan vaan suitsuketta.

- Tuskin on yhtään sen terveellisempää. Avaapas ikkuna ennen kuin palohälytin herää. Ja mitäs sinä siinä lattialla istuit? Tiedätkö yhtään mitä kello on, sinulla kun on huomenna koulupäiväkin.

- Varttia vajaa kakstoista. Ja mulla on kesäloma.

- Ai niinpäs taitaakin olla. Mutta joka tapauksessa avaat nyt sen ikkunan ja menet nukkumaan. Ja sammuta ne kynttilät.

Siniharmaat harsot lipuvat ulos yöhön ja häviävät pian näkyvistä käen kukkuessa yksin metsikössä.

Voisinpa minäkin hävitä.

Tunnepohjainen kirjoitelma joka halusi päästäni ulos keskellä yötä kesäloman alussa. Käsittelee jännän tunteen lisäksi nuoren yrityksiä kasvaa aikuiseksi.

Virvatuli