Nettirakkautta

Voitiin tosiaan sanoa, että hänet heitettiin miehen syliin. Amanda katsoi hetken miehen tummansinisiä silmiä, jotka näyttivät liloilta sillä hetkellä loistavan diskovalon ansiosta.

"Moi", Amanda kuiskasi.

Amandan vierellä olleet kaverit alkoivat kikattaa.

"Iltaa, neiti", mies sanoi.

Amandan kaverit suorastaan repesivät. Aleksandra ja Susanne, Amandan kaverit, poistuivat kauemmaksi nauramaan jättäen Amandan yksin tuon miehen kanssa.

"Mä en tajuu noita", tyttö pudisteli päätään.

"En liioin minäkään. Mutta sinä taidat olla se niin sanottu salainen ihailijani, eikö totta?" mies kysyi ja Amanda punastui, vaikka hänen kasvonsa olivatkin jo punaiset diskovaloista.

"No joo, mutta en mä niitä kirjeitä laittanu sun postiis. Ne oli noi kikattajat tuolla", Amanda alkoi selittää.

"No täytyy myöntää, olinhan minäkin aika yllättynyt. Saadessani tietää sinusta, ajattelin että minun täytyisi kertoa sinulle?", mies vaikeni hetkeksi ja jatkoi, "että olen nuori ja sinkku ja pidän kaltaisistasi nuorista neideistä."

Amanda haukkoi henkeään kuullen samalla kavereittensa naurun takanaan. Oliko se totta, hän mietti. Pitikö tuo mies todellakin hänestä vaikka hän oli valehdellut kaiken. Tuskinpa kukaan olisi uskonut, että hän, Amanda Vanderför, olisi koskaan sortunut nettirakkauteen.

"Minä en koskaan rakastu netissä", hän oli sanonut kavereilleen, "En koskaan."

Mutta nyt kun hän seisoi siinä, katsellen miestä, jonka kasvoilla leikkivät monet kirkkaat valot, hän tunsi pienen ihastuksen väreen kulkevan selkäpiissään.

Amandan kaverit olivat lopettaneet naurunsa ja kuiskailivat nyt toisilleen.

"Mun pitää mennä", Amanda sanoi ja lähti ulos haukkaamaan happea.

"Mä lupasin itelleni!" Amanda kuiskasi ja potkaisi korkokengällään kiveä maassa. "Mä lupasin, etten sorru siihen, mutta nyt se on liian myöhäistä perua. Ja mä hurmasin sen runoilla. Runoilla! Mä olen sitten kehno ihminen", Amanda kirosi ja kaivoi käsilaukustaan kännykän ja soitti sillä kotiin.

"Mutsi, tuu hakee mut", Amanda sanoi.

"Joo, tulen", kuului Amandan äidin ääni.

Juuri silloin tuli ulos mies, jonka Amanda oli netissä tavannut, Janiksi häntä kutsuttiin, ja näki Amandan seisovan koulun nurkalla. Amanda näki Janin ja laittoi tälle viestin ennen kuin Amandan äidin auto kaartoi koulunpihaan ja tytön luo.

Jani luki vietin: "Mä en voi olla nettirakkauden orja. Mä hurmasinkin sut ihan väärällä tavalla. Anna anteeksi, mutta mulle on varmaan joku muu tuolla ulkona odottamassa . With Love: Amanda."

Jani katsoi viestiä, luki sen uudelleen ja tajusi: "Hän ei sittenkään välitä. Ja mä kun? no olkoon", hän ajatteli ja valitsi vikkelästi Amandan numeron.

Amanda istui autossa miettien hiljaa mitä hän olisi voinut saavuttaa, jos olisi jäänyt. "Varmaan vain tyhjiä lupauksia ja mä vaan pettyisin uudestaan ja uudestaan, ihan niin kuin nettiromansseissa usein käy."

Tytön puhelin soi ja hän vastasi.

"Jani täällä. Hei, mikssä lähdit niin äkkiä? Mä olisin halunnu vielä jutella."

"Jani, sä et ymmärrä! Mä en voi rakastua näin. Ja mä hurmasin sut vain runoilla, jotka käsittelee menetystä. Ja mä en halua, että sä rakastut tyttöön, joka kirjoittaa nättejä asioita paperille", Amanda huudahti.

"Mandi kiltti", Jani käytti Amandan lempinimeä, "yritetään edes. Me voidaan vaikka?" Jani ei saanut lausettaan loppuun, kun Amanda sanoi vakavana: "Usko jo! Mä en voi rakastua nettityyppiin!" Amanda lopetti puhelun ja päätti että nyt hän unohtaisi kaiken ja aloittaisi toisenlaisen elämän.

Jani katsoi parhaaksi unohtaa ja jatkaa. Hän poisti Amanda numeron ja lähti sitten takaisin diskoon. Hän etsiytyi Susannen ja Aleksandran seuraan.

"Saanko tarjota juotavaa", mies kysyi.

Susanne alkoi kikattaa ja Aleksandra katsoi Jania ihmeissään kysyen: "Entä Amanda? Etkö halua häntä?"

"En. Hän uskoo johonkin muuhun asiaan kuin minä Hän ei halua rakastua netissä", Jani vastasi. "Entäs ne drinkit?" Jani vaihtoi puheenaihetta.

Susanne lopetti kikatuksensa ja sanoi: "Mandi tykkää susta, usko pois. Muuten hän ei olisi kirjoittanut runoa sinusta."

"Runoa? Minusta, minulle? Onko hän?? Pitääkö hän??" kysymykset lensivät Janin suusta.

"Kyllä, ja voit olla varma, että hän on ihastunut sinuun, sanoi mitä sanoi", Aleksandra puuttui puheeseen.

"Mun pitää löytää Amanda! Mä poistin sen numeron. Voittekste?"

"Joo, kyllä me voidaan auttaa, ootas yks minuutti, mä käyn hakees Mikan", Susanne tarjoutui auttamaan.

Pian sitä oltiinkin Mikan, Susannen poikaystävän, autossa matkalla kohti Amandan kotia.

"Mandi ei vastaa, se on luultavasti nukkumassa", Aleksandra sanoi ja laittoi puhelimensa laukkuun.

"Mä voin kyllä herättää sen", Jani sanoi ja hyppäsi autosta, kun se oli kaartanut kerrostalon pihaan.

"Hei, sä et tiiä, missä kerroksessa se asuu!" Aleksandra huudahti, mutta Jani oli jo sisällä.

Jani juoksi portaita ylös kolmanteen kerrokseen, koputti oveen ja meni sisään, kun Amandan äiti avasi.

"Olen Mandin tuttuja", Jani sanoi selitykseksi, "Missä on Amandan huone?"

"Tuolla, eka ovi vasemmalla", Amandan äiti osoitti huonetta käytävän päässä.

Jani syöksähti ovelle, avasi sen ja katsoi nukkuvaa tyttöä.

"Enkeli", mies kuiskasi ja meni tytön luo. "Herää", Jani laittoi kätensä Amandan hiuksille.

"Mm? M-mitä nyt", Amanda avasi silmänsä. "Jani!" tyttö nousi istumaan ja peitti ruumistaan peitolla.

"Jos et usko nettirakkauteen, niin ehkä uskot tähän", Jani sanoi ja suuteli Amandaa.

"Pervo!" Amanda iski kämmenellään Jania poskeen niin kovaa, että läsähti.

"Aih", Jani huudahti ja piteli poskeaan.

"Mitä mä sulle sanoin? Älä enää tuu mun luo. Unohda mut ja eti joku parempi." Amanda sanoi ja kääntyi pois.

"Hyvä on, hyvä on", Jani sanoi ja meni ovelle. "Mutta sun on enää turha odottaa mua takas!" Jani sanoi vielä ja poistui.

Amanda ei tehnyt enää mitään. Hän meni makuulle, sulki silmänsä ja alkoi miettiä jotain muuta. "Rakkaus voi satuttaa, mutta maailma on julma. Rakkaus voi olla ihanaa, mutta kun järki voittaa sydämen, voi uskoa että on jotain parempaa kuin julma maailma. On unelmat ja niiden halu toteutua ja niiden seassa rakkaus on kuin kukka, joka kuihtuu auringonvalon puutteesta. Niin on ollut ja on aina oleva. On jotain parempaa kuin rakkaus."

-Sessha-


Sivua muokattu 5.9.2003