Takaisin haaleaan tuuleen

Satsuki heitti onkensa jokeen. Ei vain kohoa siitä, vaan koko ongen vapoineen: ja se vajosi, ensin värähtäen vedenpintaan, ja lähtien sitten kelluen virtaamaan pitkin jokea. Virta vei sen yhä kauemmas. Satsuki hymyili, ja seurasi samalla kirkkaanpunaista kohoa ja ohuen puisen vavan päässä. Sitten hän kaatui oranssien lehtien peittämään maahan. Oli jo syksy, kaikkialla alkoi olla jo harmaata. Juuri tänään kyllä oli tullut erinomaisen loistelias päivä, pilvet vierivät sinisellä taivaalla. Ympärillä tuuli. Satsuki katsoi, ja tuuli vaelsi kaukaisimmassa taivaanrannassa. Satsuki katsoi vielä, ja tuuli vaelsi syksyisissä lehdissä, se ujelsi läheisien talojen vesirännien koloissa: ja se puhalsi pitkin jokea eteenpäin. Ja se heitteli hänen lyhyitä hiuksiaan, heitellen niitä silmille. Oli tosiaan syksy jo. Satsuki hymyili.

"Mitä sinä olet tehnyt ongelle? Satsuki, missä onki on?" sanoi ääni Satsukin kotitalossa, raikuen keittiön suunnalta, tai jostain kauempaa. Satsuki oli tullut kotiin muutamaa tuntia sitten, ja sulkeutunut siinäsamassa heti huoneeseensa. Nyt hän rynnisti keikutellen päätänsä yläkerrasta vihreitä puisia portaita pitkin, virnistellen vähän itsekseen. Yhdellä hypyllä hän hyppäsi hypyn viimeisen portaan yli, ja pysähtyi sitten kuin olisi seinään törmännyt. Satsuki katsoi, ja näki suoraan silmiensä alla, ihan noin parin sentin päässä, siskonsa. Pikkusiskonsa. Hän katsoi mustien pitkien hiustensa alta vihaisesti, mutta tyynesti. Suoraan Satsukiin.

"Sinä. Keittiöön siitä." Ja hän oli pitkään hiljaa, ja Satsuki oli hiljaa. Sitten hänen siskonsa ilmeetön kasvo vääntyi hitaasti pitkään virneeseen.

"Teelle!" hän kiljaisi. Ja siinäsamassa he olivat molemmat keittiössä.

"Satsuki, missä onki on?" toisti hänen äitinsä, hän oli yleensä hyvin hyväntuulinen ja ystävällinen: mutta nyt hänen silmänsä katsoivat silmälasien takaa keskittyneesti ja vakaasti, vihaisesti Satsukiin. Ja Satsuki katsoi toki takaisin. Nuttura oli romahtanut, kuten tavallista. Mutta jakaus ei ollut vinossa. Kasvoilla oli ruskeat silmät, suorakaiteen muotoisten silmälasien takana. Ruutupaita. Ja tavalliset farkut. Tylsähkö ihminen. Sitten Satsuki hymyili ja kääntyi kaatamaan teetä itselleen.

"Joki vei sen." hän totesi.

"Joki!" huudahti hänen äitinsä.

"Toki, joki juuri."

"Ei joki voi viedä onkea!"

"Toki, kyllä se voi."

"Ei ei, vain kaltaisesi torvelot hukkaavat ensin ongen taivaantuuliin: ja puhuvat sitten vanhoille äiti paroilleen täyttä palturia ja puppua, luullen vielä että he uskovat sen!"

"Niin toki."

"Myönsit sen! Siinä se nähtiin taas!" kiljaisi Satsukin äiti. Satsuki hymyili.

"Niin toki."

"..Paitsi että kyllä joki sen vei." hän tokaisi, ja upotti suuren määrän sokeria teehensä, ja istuutui huteran, vanhan ja pyöreän pöydän ääreen, keikauttaen sitä samalla vähän vasemmalle ja sitten oikealle. Ja siinä samassa hänen siskonsa nosti katseensa tummanharmaasta kirjastaan.

"Hölmö. Pöytä keikkui, ja en voinut lukea."

"Eipä pöytä keikkunut." lausahti Satsuki kohauttaen olemattomasti olkiaan. "Kylläpä se keikkui."

"Eipä."

"Kylläpä."

"Eipä."

"Kyl.."

"Lopettakaa." huokaisi heidän äitinsä ja nosti oman teekuppinsa tiskipöydälle, yhä miettien onkea. Satsuki naurahti taas. Hetken kuluttua hänen siskonsa, hieman tirskahtaen. Heidän äitinsä huokaisi uudestaan. Sitten oli hiljaista.

"Seitsemäs luku.. Ritarien Norgothrond." mutisi hiljaisuuden keskeltä Satsukin sisko. Satsuki pomppasi pystyyn, siemaisi loput teestänsä, ja paiskasi sen niin että kajahti tiskipöydälle.

"Noniin, menen ulos." ja hän säntäsi ulos. Kauempaa kuului vielä hänen huudahduksensa,

"Äiti, nytpä sen muistin! Minähän sen ongen sen sinne jokeen heitin!"

"..Mutta tokihan se joki sen silti vei." hän lisäsi, mutta ollessaan jo kaukana. Satsuki juoksi pellolle metsän vieressä, syksynlehdet tanssivat, sininen taivas oli kylläkin mennyt jo pilveen: mutta tuuli tuiversi yhä jatkuvasti. Satsuki hymyili, ja katsoi.

"Huomenta Haalea." hän kuiskasi ja keikutteli päätään. Tuuli sotki hänen hiuksensa, ja puhalsi melkein kumoon.

"Sanon huomenta, koska sinä pöljä olet kuitenkin nukkunut koko päivän, lukuunottamatta sitä aamua tänään." sitten Satsuki nyrpisti nenäänsä.

"Sinä pöljä et edes kuuntele."

Ja Satsuki lähti juoksemaan pitkin peltoa. Hän kuuli syystuulen viuhunan korvissaan, ja hänelle tuli kylmä: joten hän hidasti vauhtiansa. Mutta pian hän nauroi. "..Minäpä kyllä kuuntelen Haalea sinua."

"..Ja otan kädestäsi kiinni, noin, nyt." ja hän nauroi taas, katsoen onnellisesti tuuleen. Äkkiä syyspellolla soi laulu, se oli Satsukin laulu: ei kovin kaunis laulu, mutta satunnaisia hölmöjä säveliä kuitenkin.

"Me nauramme me itkemme ..tai sitten se olet sinä vain tai minä.. Mutta ei: kaiken me kestämme Haalea näkymätön ystäväni sinä hölmö tanssit hiuksillani Kertomatta kuka olet mutta: minäpä tiedän sen!

Sinä asut tuulentuvassa, pumpulipilvien lomassa Vaellat puiden latvoissa, ollen olet onnellinen maailmassa.

Ollen olet onnellinen

..Tahdon takaisin.

Haaleaan tuuleen jospa ottaisit mukaasi Kädestä kiinni tarttuisit pöljä, joskus edes kuuntelisit?

Tahdon upota tuuleen unohtua taas ajatuksiini haalistuen Haaleaksi

Lentää nauraen taivaanrantaan kanssasi..

Haalea näkymätön ja niin pöljä ystävä mutta silti paras niistä ja ainoa.."

Hiljalleen Satsuki lopetti laulunsa. "Mutta silti paras niistä ja ainoa."

Hän oli saapunut metsänreunaan. Hetken oli hiljaista, sitten alkoi tuulemaan: tuulemaan lujaa, lujempaa. Satsuki antoi tuulen kaataa itsensä kumoon, kellastuneelle syysnurmelle. Hän hymyili taas. Korkeissa tammissa hänen yllään oli tammenterhoja, kauniita tammenterhoja. Satsuki vajosi ajatuksiinsa, samalla kun vajosi yhä syvemmälle syysnurmeen ja lehtien keskelle. Hänen ajatuksiinsa tulvivat hänen keräämänsä muut tammenterhot, ja pähkinät: menneiltä syksyiltä. Ja hänen mieleensä tulvivat muut menneet syksyt: ja hän ajatteli, Satsuki ajatteli, tämä syksy oli ehdottomasti niistä parhain.

Tämä syksy oli ehdottomasti parhain. Satsuki naurahti.

"Kiitos, Haalea, Kiitos."

Hiljalleen hän nukahti siihen. Syystuuli heitteli hänen hiuksiaan. Ensin vähän vasemmalle, ja sitten oikealle.

Leijonamieli


Sivua muokattu 11.5.2004