Niin vaatteet kuin aatteet

Niin vaatteet, kuin aatteet

Tällaisena kuumana heinäkuun päivänä tekee mieli heittää housut pois jalasta ja kiskoa kireä paita päältä, mutta mahtaakohan se olla täysin soveliasta?

Ulkona alasti liikkumista ei näin kaupunkiolosuhteissa katsota kovinkaan hyvällä silmällä.

Vaikka yksityinen henkilö nakuilun antaisikin anteeksi niin viimeistään lakipykälät ja kaupungin järjestyssäännöt sen kieltävät. Mutta onko ihmisvartalon näyttäminen suuri rikos? Alastihan meistä jokainen syntyy tai ainakaan minä en ole kuullut kenestäkään, joka kalsarit jalassa tänne olisi putkahtanut.

Tänä kesänä olen harjoittanut tätä paljon puhuttua alastomuutta erilaisissa olosuhteissa: kaupungissa ja maalla, sisällä ja ulkona. Kukapa saunan lauteille kipuaisi vaatteet päällä ja alasti uiminenkin on yksi vapauttavimmista kokemuksista, joita tiedän. Jostain syystä maaseudulla tämän kaltainen alastomuuden harjoittaminen on täysin sallittua, jopa hyväksyttyä. Siksi ihmettelenkin miksi kaupungissa samankaltainen toiminta on niin kovin paheksuttua?

Kesän kovimpien helleaaltojen aikoihin eräs ystävistäni uiskenteli Kaivopuiston rannassa täysin ilkosillaan. Tämä tuntui herättävän suurta hämmennystä kanssauimareiden, lenkkeilijöiden ja kaikkien muidenkin rannan hyväksikäyttäjien keskuudessa. Yleisen mielenrauhan kaverini saavutti pukemalla kalsongit takaisin päälle. Ystäväni ei tietenkään olisi pitänyt uida alasti julkisella paikalla, mutta mitä voi synnynnäiselle luonnonlapselle sanoa?

Omakohtaisiin kokemuksiini viitaten haluan vielä mainita eilen illalla sattuneen tapahtuman. Olimme muutaman ystäväni kanssa istumassa ravintolassa iltaa ja kaikki oli erittäin miellyttävää. Muutaman iloisen oluen jälkeen joukkomme edustajista kaksi henkilöä suorastaan janosi lisää seikkailua ja uusia kokemuksia, joita juuri kesän ja vapaa-ajan yleisesti ottaen tulisikin tarjota.

Niinpä päätimme keskellä Lauttasaarta heittää vaatteet pois ja juoksennella ilman rihman kiertämää pienen lenkin. Kokemus oli vapauttava: paljaat jalkani tunsivat lämpimän asvaltin aivan uudella tavalla, kulkeminen oli jotenkin pehmeämpää. Hymy nousi kasvoillemme ja hieman meitä naurattikin. Pieni tuulenvire kutkutteli vartaloa, kun kirmailimme vapaina. Tiesimme kuitenkin, että tekomme ei ole virkavallan silmissä hyväksyttävää, joten puimme vaatteet takaisin päälle.

Juuri laittaessani kenkiä jalkoihin, paikalle saapui pusikkojen takaa poliisiauto, joka muutti alastomuuden luoman iloisuutemme peloksi. Saisimmeko nyt sanktion teostamme? Kenties yö kylmässä putkassa tai suuret sakot? Mikään näistä ei kuitenkaan onneksi toteutunut vaan rangaistukseksemme poliisilaitoksen miespuoliset edustajat nuhtelivat meitä ja käskivät poistumaan "nakuilualueelta". Mielestäni poliisien käytös oli järkevää, kohtuullista ja kannustavaa. Suuri kiitos Suomen poliisilaitokselle!

Näistä tapauksista meidän tulisi ymmärtää jotain hyvin oleellista ihmisen luonteesta ja yhteisvoimin rikkoa tämä jo Raamatussakin mainittu kirous, joka pitää vaatteet meidän yllämme. Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen ja olen ylpeä siitä, että olen mies, mutta ennen kaikkea olen ylpeä siitä, että olen ihminen. Siitä me kaikki voimme olla ylpeitä ja sitä meidän kaikkien tulisikin vaalia, nimittäin ihmisyyttä. Katsotaan, jos vaikka vaatteiden alla olisikin ratkaisu ongelmiimme.

Harri


Sivua muokattu 13.8.2003