Taidemaalari

Ilmaisutarpeeni käyttövoimana on alusta alkaen (v.1989) toiminut ihmisen arki ja sieltäpä ammennan aiheeni edelleen. Teoksieni juuret ovat siis kaivautuneet ihmisenä olemisen riemuun ja rankkaan realismiin. Toisaalta koen pohtivani alati arjen alistavan manipulaation vaikutusta ihmisen maallisen vaelluksen onnistumiseen – toisaalta koen oivalluksien ja havaintojeni virtaavan ajatusten muodossa eteeni ilman isompia ponnisteluja?arki on täynnä henkistä materiaalia. ?

Tämä kaikki on tehnyt mahdolliseksi kehittymiseni massakulttuurin passiivikuluttajasta yksilötason visuaalivaikuttajaksi – taiteilijaksi, jolla on sanottavaa ja näytettävää. Mottoni onkin muodostunut tämän kaiken myötä seuraavanlaiseksi: "Mieluummin vastaantulija kuin perässähiihtäjä"

Työskentelyni valoisina kausina (melankolian keveys) akvarellia ja kahvia paperille maala- ten on tuottanut lukuisia ilmavia ja hyvin runollisia ja mielestäni romanttisia teoksia. Leikit- telen näissä maalauksissani mielelläni myös kynän ja muovaamisen keinoja hyödyntäen.

Askeleiden alkaessa laahaamaan (syvällinen melankolia, masennus ja voimattomuuden tunne) syntyy luomiseen pehmeyden sijasta tummuutta ja särmää. Näissä sameissakin vesissä kahla- tessani olen kyennyt synnyttämään sarjan veistoksia vanhasta puusta sekä ruosteisen raudan umbraisen patinan kuorruttamia metalliesineitä ja kappaleita niihin kiinnittäen. On syntynyt poltettuja laatikoita, esinekollaaseja ja reliefimäisiä öljymaalauksia. Kolmiulotteisuus kiehtoo varjoineen ja muotoineen – repeämät ja nauloin kursitut haavat tummine väreineen kuvaavat kipua ja tuskaa – akvarellien keveys ihmisen iloa haaveineen ja onnentunteineen – elämää. ?

Valokuvaus (digi) on teknisen kehityksen myötä saanut yhä enemmän sijaa ilmaisussani ja olen varma sen merkityksestä tulevaisuuden tuotannossani – odotan innolla huomista! Installaatiot syntyvät luontevasti yksityisnäyttelyjä ripustaessani harkiten ja tilan huomioiden rakentaen toimivia ja hengittäviä kokonaisuuksia viimeistellen työn nykyrunoillani sekä pohdinnoilla ja kirjoituksillani – kirjoittaminen on parasta itseäni – sanat ovat elämäni suola!

Uskon vuorovaikutuksen voimaan ja siksi luon jatkuvasti uusia ihmissuhteita ilman suurempia ennakko-odotuksia ja pyrin vilpittömästi suhteen jatkuvuuteen. Kontaktit ympärilläni toimiviin ja eläviin ihmisiin eivät ole voineet olla vaikuttamatta teosteni luonteeseen. En kuitenkaan koe peilaavani pelkästään nykyhetkeä työskentelyssäni vaan kiinnostukseni his- toriaan ja räjähdysmäisesti muuttuilevan aikamme keskellä huojahteleva riippusilta on se väli- maasto, jossa tunnen viihtyväni.

Tunnen suurta velvollisuutta ja oikeutta tuoda taiteeni kansan pariin julkisuuden eri keinoin kompuroimatta ja ilman pokkurointia sekä täysin teeskentelemättä, mutta kuitenkin suurella nöyryydellä rivissä seisoen yrittäen muistaa kiitollisuudella lahjojeni antajaa – Taivaallista Isää.

jAPEi