Rakastan sinua turpavärkkini

On aamu. Olen hyvällä tuulella. Ilma on kaunis. Kaikki on loistavasti. Tuntuu ettei mikään voisi mennä huonosti tänään,,, KUNNES! katson peiliin ja alkaa ällöttää. Minun naamani, mieleen tulee sanoja; ruma, kaamea, hirvittävä ja ällöttävä… ÄLLÖTTÄVÄ, ÄLLÖTTÄVÄ JA ÄLLÖTTÄVÄ! Hyi… Minua oikeasti ällöttää… Miten voinkaan olla näin ruma.

No tässä aikani kiroilen kunnes taas otan meikkipussini käteen. Otan meikkivoiteet sun muut meikit esiin ja tahrin kasvoni noilla Saatanan meikeillä. Tunnen oloni kauniiksi, mutta samalla minua ällöttää kun tiedän että tämä on vain maski. Pelkkä naamari. Olen turha. Turhamainen. Feikki.

Odotan bussia, olen menossa kouluun. Huomaan kuinka vastakkaisen sukupuolenedustajat katsovat minua, niin ihaillen. Näen heidän ilmeistään; "Kaunis" Saman sukupuolenedustajat katsovat kateellisina. Haluaisivat olla näköisiäni. Minua ällöttää taas… Olen valehtelija, mutta minun on pakko. He eivät saa tietää totuutta. Kenenkään ei tarvitse.

Naamatauluni, tämähän on minun, saankin tehdä niin, tehdä itsestäni kauniin. Mutta miksi minulle tulee niin paha mieli. Miksi minua niin suurettomasti ällöttää… Miksi petän itseäni… Tämä on vain itsepetosta. Vain petosta.

Olen kotona. On ilta. Olen pesemässä kasvojani. Sama ruma apinanturpa katselee taas. Mutta enhän voi sille mitään, se olen vain minä. Sehän olen vain minä. Yritän rakastaa itseäni. Tuntuu tosi väkinäiseltä. Niin surkealta. Mutten voi mitään. En voi vaikuttaa asiaan juuri enempää, olen minä, joko ilman tai meikeillä. Samapa se. Olen menossa nukkumaan. Herätyskello päälle, täytyyhän minun ehtiä meikkaamaan aamulla.

On aamu. Taas. Ja taasen katson peiliin… nyt sieltä katsookin ihan sievä tyttö… Mitä ihmettä tämä oikein on… Sekoaako pääni. Eipä sillä nyt väliä ole, vaan sillä mitä näen peilistä. Eipähän ainakaan käy kyllästyttämään, aina uusi naama kun herää… Mielenhäiriöitä ja heikko itsetunto… ?

Paloittelijatar


Sivua muokattu 28.11.2003