Käytävät

-...Hän on Jesse. Hän on ollut tuollainen ainakin 1 tai 2-vuotta, ihan samahan se oikeastaan on kuinka kauan...-

Hahmo liikkuu käytävällä rullatuolilla kohti toiseksi viimeistä ovea vasemmalla. Hoitajat katsovat kummissaan. Hahmo näyttää väliinpitämättömältä, mutta salaa selvästi jotain.

Hahmo menee sisään viimeisestä ovesta vasemmalla, ja laittaa vaikeannäköisesti oven kiinni... Hahmo ei liiku, ihan kuin odottaen jotain. Pieni kuolavana alkaa valumaan sen suupielestä jonka se imaisee takaisin suuhunsa. Hahmon vartalo näyttää erittäin epälineaariselta, johtuen tahattoman huonosta ryhdistä, ja hahmon silmien takana on enemmän kuin muilla hahmoilla.

Ovi avautuu.

Valkopukuinen nainen astuu sisään ja kysyy jotain. Hahmo mumisee kielteisen vastaukse, pyrkien mahdollisimman selvään vastaukseen. Valkoinen hymähtää ymmärtämisen merkiksi ja hahmo mumisee jotain uudestaan. Hetken kuluttua ovi sulkeutuu ja hoitaja lähtee pois huoneesta hämmennyksensä salaten.

"Ihan kuin hän olisi tiennyt enemmän kuin minä..."

Hahmo rullaa itsensä ikkunan viereen ja katsoo pihalle ja kun hahmo on päässyt paikkaan johon halusi, kaivaa hän jotain takapuolensa alta...

"En selviä ilman ryyppyä. Haluan pois."

Hahmo kaivaa pillereitä istuintyynyn alta.

-...Jessellä on ollut selviä sopeutumisongelmia, jonka takia me olemme joutuneet häntä joskus rankaisemaan. Tarkoituksemme ei ole koskaan ollut satuttaa häntä, vaan auttaa häntä ymmärtämään."

Hahmo ottaa pillerin käteensä, tutkailee sitä hetken ja laittaa sen sitten suuhunsa, ottaen samalla kunnon whisky höpyn perään.

"Kuin lintuna lentelisi...."

Hahmo päästää kurkustaan korisevaa ääntä ja yskäisee, se katsoo ulos, uskaltamatta miettiä mitään.

-...Paikoissa joissa ei ole toivoa, on usko yleisin pakokeino todellisuudesta. Me haluamme auttaa sekä Jesseä että muita selviämään ja uskomaan itseensä...-

Hahmo ei halua enään miettiä menneisyyttän, koska hän vain ajattelisi mitä olisi tehnyt toisin, eikä sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, koska hahmo uskoo että hän ajautuu vain hulluuden partaalle sillä tavalla.

"Vaikka mä en pysty puhumaan kuten muut se ei tarkota että olen kuten noi muut hullut! Mulla on muistoja! En ole, enkä todellakaan halua olla kuten muut."

Pilleri ja alkoholi alkavat vaikuttamaan. Kohta hahmo kokee ruumiista irtautumisen, jälleen.

-...Ai miksi hänet alunperin tuotiin tänne? No hän joutui onnettomuuteen joka aiheutti hänen raajojensa vammautumisen ja lamautti hänen keskushermostoaan niin pahasti että hän vajosi takaisin...Ööh miten sen sanoisi.... Pikkulapsen tasolle...-

Hahmo tuntee, tietää, havaitsee ja ymmärtää ny,t pillereiden jälkeen, kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Ainoa mitä hahmo ei ymmärrä on se että miksi häntä kohdellaan kuin idioottia tai pikkukakaraa. Hahmo ei puhu kuin muut mutta tuntee kuin muut. Hahmo ei ehkä halua kaikkea mitä muut, mutta tietää ja osaa perustella mitä haluaa, ainoa ongelma on se ettei häntä kuunnella.

"Tämän on pakko olla helvetti. Kukaan ei halua ymmärtää, eikä kukaan halua välittää."

Hahmo päästää oudon äänen suustaan ja vetää äänekkäästi henkeä. Hahmo kaivaa pullon esiin ja tällä kertaa neljä säästämäänsä pilleriä.

-...Niin, minun mielestäni on erittäin turhaa syyttää hoitolaitostamme huonosta hoidosta. Jesselle annoimme kaiken huomion ja avun mitä hän tarvitsi, kylvetimme ja autoimme parhaamme mukaan. Viime ja tämän vuoden budettia on leikattu pahasti, mutta me olemme silti tehneet työtä parhaimpamme mukaan. Eikä ainoastaan Jessen vaan satojen muiden tapausten kanssa...-

T-Punk